Isäpappa ja keltanokka

Esitys Orionissa, Eerikinkatu 15, 7.9.2005

Ruotsinkielinen nimi: Farsgubben och gulnäbben. Valmistumaa ja -vuosi: Suomi 1950. Tuotantoyhtiö: Suomen Filmiteollisuus Oy. Tuotannonjohto: T. J. Särkkä. Ohjaus: Edvin Laine. Käsikirjoitus: Topias eli Toivo Kauppinen. Kuvaus: Kalle Peronkoski. Lavastus: Aarre Koivisto. Ehostus: William Reunanen. Kampaaja: Tuulikki Uskali. Musiikki: Heikki Aaltoila. Leikkaus: Armas Vallasvuo. Ääni: Kurt Vilja. Järjestäjä: Leo Sarri. Kuvaussihteeri: Maila Toivo. Pääosissa: Joel Rinne (fil.tri Yrjö Tammela), Mirjam Novero (tri Annikki Salmi), Lasse Pöysti (Aimo Tammela), Matti Ranin (Lauri Tammela), Eila Peitsalo (Ulla Tammela), Siiri Angerkoski (Birgit Alanne), Aarne Laine (maisteri Juurinen), Oiva Sala (preparaattori Miettinen), Topo Leistelä (eläintieteen laitoksen johtokunnan pj.), Mauri Jaakkola (museoapulainen), Jalmari Rinne, Arvo Lehesmaa, Veikko Linna, Eino Kaipainen, Urho Lahti (johtokunnan jäseniä), Rakel Laakso kirjeenvaihtoystävä), Enni Rekola (kotiapulainen), Irja Viherpuu (Siviä) sekä Olga Tainio, Matti Lehtelä, Rauha Puntti, Esteri Kasurinen, Vappu Jurkka, Tiina Rinne, Rauni Ranta, Ahti Haljala, Seppo Wallin. Helsingin ensiesitys: 24.03.1950 Rex, Tuulensuu. Televisiolähetyksiä: 29.03.1959 YLETV1, 01.10.1961 YLETV1 08.04.1972 MTV2; 15.11.1988 YLETV1;17.09.1993 televisioesitys YLETV2; 20.02.2002 YLE TV1; 25.11.2003 YLE TV2; 28.06.2005 televisioesitys YLE TV2. VET A-3205 – S – 2100 m / 77 min

"Uudet aluevaltaukset elokuvassa ovat minusta mielenkiintoisia", Edvin Laine kertoo Elokuva-Aitassa (6/1950). "Nimimerkki Topiaksen kanssa meillä on aina tapana yhdessä kierrellä nuuskimassa paikkoja ja kehitellä kokoon aiheita näkemästämme. Huonekalumessuilla satuimme näkemään kala-akvaarioita hienosti upotettuna makuuhuoneiden seiniin ja totesimme, että ne ovat hyvin filmaattisia. Sitten tuli mieleen, että Eläintieteellistä museota ei varmastikaan moni tunne ja näin rupesi filmi syntymään."

Elokuvan henkilöhahmot ovat yliopistomaailmaan liittyviä kliseitä: kärttyisä ja ainoastaan kaloistaan välittävä eläintieteen professori (Joel Rinne), hänen keltanokkaopiskelijapoikansa (Matti Ranin ja Lasse Pöysti) sekä uusia hoitometodeja esittelevä läääkäri (Mirjam Novero), joka suostuu yrittämään mahdotonta – professorin saamista kuntoon uusin metodein. "Mirjam Novero […] tekee miellyttävän ja lujan asiallisen naistohtorin, joka ei ole mikään itsenäisen naisen irvikuva", luonnehti Uuden Suomen arvostelija Laineen vaimon roolisuoritusta.

Elokuvan hyvä puoli on siinä, että se jaksaa naurattaa: ympäristö on urbaani ja kliseistään huolimatta se jännite, joka syntyy modernin kohdatessa tradition, jaksaa huvittaa nykykatsojaakin, vaikka monet arvostelevat Laineen karhumaisen väkevää komediatyyliä. Traditiota oli sekin, että elokuva nimeen laitettiin keltanokka eikä "fuksi", joka oli tuolloin jo yleisessä käytössä.

Monet arvostelijat kiinnittivät huomiota siihen, että teatterilavoilta tuttu vahva näytteleminen oli siirtynyt elokuvaankin: Laine, oman luonteensa mukaisesti, kannusti hyvänä henkilöohjaajana vahvoihin tulkintoihin – komediaan ehkä liiankin vahvoihin, sillä esimerkiksi Joel Rinteen "riehuminen" pantiin merkille kielteisessä mielessä.

Laineen yhteistyökumppani ja ystävä Olavi Veistäjä lausui perinteisesti myönteisimmän arvion Aamulehdessä: "Toinen toistaan hullumpi kohtaus vaihtuu reippaassa tahdissa ja katsoja nauraa hauskalle tilannekomiikalle huomaamatta paljoakaan ajatella, miten mahdotonta itse asiassa koko touhu on." Puskaradio lienee tehnyt tehtävänsä: elokuvan yleisömenestys jäi reilusti vuoden keskitasoa alemmaksi.

Elokuva on uuden ajan airut siinä mielessä, että siinä mainostettiin jokseenkin estottomasti. Muotiateljé-jakso on tehty Salon Margueritessä Mannerheimintiellä. Liikkeen omisti Särkän vaimo Margarita.

– Jari Sedergren 7.9. 2005