Ruma Elsa

Elokuva esitetään Orionissa, Eerikinkatu 15, 24.8.

Ruotsinkielinen nimi: Fula Elsa. Valmistusmaa ja -vuosi: Suomi 1949. Tuotantoyhtiö: Suomen Filmiteollisuus Oy. Tuottaja: T. J. Särkkä. Studiopäällikkö: Alf Salin. Ohjaus: Edvin Laine. Käsikirjoitus: Topias eli Toivo Kauppinen Ensio Rislakin näytelmään. Kuvaus: Kalle Peronkoski. Pentti Valkeala (B-kuvaus), Teppo Riihimäki ja Kauno Laine (kamera-assistentit). Lavastus: Aarre Koivisto. Ehostus: William Reunanen, Siviä Friskberg (kampaaja), Senja Soitso. Musiikki: Nisse Rinkama. Leikkaus: Armas Vallasvuo. Ääni: Kurt Vilja, Taisto Lindegren. Pääosissa: Eeva-Kaarina Volanen (Santtu alias Elsa Kassel), Arvo Lehesmaa (professori Taavi Harjula), Kullervo Kalske (Pertti Oras, kuvanveistäjä), Elsa Turakainen (Vivi Kassel), Liisa Tuomi (Irma Kassel), Rauha Rentola (Paula Kassel), Lasse Pöysti (Usko Aamunen), Hannes Veivo (Erkki, agronomi), Sylva Rossi (Minni), Alex Saxelin (balettimestari), Matti Lehtelä (kemian laitoksen vahtimestari), Mauri Jaakkola (yliopiston vahtimestari), Jalmari Rinne, Aarne Laine (kirjaston vahtimestarit), Matti Ranin (ylioppilas), Nina Lindell (pukusalongin johtajatar), Rauha Puntti (balettityttö), Enni Rekola (rohdososaston myyjätär), Matti Kassila (odotteleva herra), Maila Toivo (ylioppilas), Trina Taipale. Helsingin ensiesitys: 4.2. 1949 Rex, Tuulensuu. Video: Yleisradion tallennepalvelu 1989. Televisiolähetyksiä: TV2: 3.9. 1965; MTV2: 3.7. 1975; YLE TV1: 23.11. 1958, 22.10.1961, 17.3. 1970, 24.12.1989, 22,2,1995, 30.11. 1995, 20.1. 1999, 26.1. 2005 – VET 2798 – S – 2000 m / 73 min

Ensio Rislakin kolmiosainen huvinäytelmä otti komedialliseksi ainekseen ikäihmisten teeskennellyn lempeilyn, järkiavioliitot ja miesten yliherkän hullaantumisen. Edvin Laineen ohjaaman näytelmän ensi-ilta oli ollut Helsingin Kansanteatterissa helmikuun lopussa 1947 ja suosiota riitti yli sataan esityskertaan.

Näytelmässä pääosaa esitti Martta Kontula, mutta elokuvaan kiinnitettiin Suomen Kansallisteatterista Eeva-Kaarina Volanen, joka oli saanut tehtäviä elokuvissa vuodesta 1946 lähtien. Eikä Volanen pettänyt, vaan teki läpimurron, sillä rooli toi hänelle pääosa-Jussin, vaikka Laineen elämäkerturi Kalevi Kalemaa onkin kirjannut Rauha Rentolan lausuman siitä, että Kontula oli tehnyt roolinsa paremmin. Rentola esitti elokuvassa toista Kasselin sisarta, Liisa Tuomi perheen nuorinta ja kauneinta tytärtä. Alkuperäismiehitykseen näytelmässä kuuluneet Elsa Turakainen, Arvo Lehesmaa ja Hannes Veivo olivat mukana myös elokuvassa.

Elokuvan suurin ero näytelmään on toimittaja Rasilan osuuden jättäminen pois kokonaan. Elokuvan dynamiikkaan taas kuului se, että sivuosarooleja käsikirjoittaja Topias alias Toivo Kauppinen lisäsi puolen tusinaa. Topias laajensi myös Kasselin kotiin sijoittuvan ympäristön Helsingin yliopiston suureen luentosaliin, yliopiston kirjastoon ja kemian laitokselle, edelleen oopperan harjoitussaliin ja esiintymislavalle, kauneushoitolaan sekä professori Taavi Harjulan kotiin. Ajalle ja lajityypille varsin tyypillisesti ulkokuvaukset olivat pannassa, niitä elokuvan mahtui vain yksi Suurkirkon ylätasanteelta ja portailta.

Arvostelijat myöntelivät hankkeen onnistumista: näytelmän adaptointi oli onnistunut, ja tapahtumapaikkojen laajennus oli sekin mieleen. Monet kriitikot kuitenkin huomauttivat näytelmän ja elokuvan ilkeyteen ja sydämettömyyteen, jota tosin näyttelijöiden hyvät roolityöt lievittivät.

Ohjaajan tausta näytelmän ohjaajana tunnettiin ja ehkä siksi vain harva kriitikko korosti tämän roolia: ohjaajan ystävä ja moninkertainen työtoveri Olavi Veistäjä (AL) kuitenkin suitsutti tapansa mukaan: "Elokuvassa käsitellään aihetta puhtaasti filmin vaatimusten mukaisesti, tapahtumaympäristöjä on tuntuvasti laajennettu, kohtauksia tehty lukuisasti lisää, ne ovat nopeasti luistavia ja muutenkin on vauhtia runsaasti, mistä kaikesta kuuluu kiitos Edvin Laineelle. Täten on saatu aikaan hauska ja huvittava, notkeasti ja sulavasti etenevä elokuva, mutta näytelmään verraten se on kärsinyt mehevyytensä ja satiirisuutensa suhteen." Elokuva menestyi ilmestymisvuonnaan huomattavasti keskitasoa paremmin.

– Jari Sedergren 24.8. 2005