Vostotshnaja elegia

Esityksessä käytetty suomenkielinen nimi: Itämainen elegia. Esityksessä käytetty ruotsinkielinen nimi: Orientalisk elegi. Valmistusmaa ja -vuosi: Venäjä 1996. Tuotantoyhtiö: Severnyi Fond. Yhteistuotantoyhtiöt: Lenfilm, NHK, Sony Corporation. Ohjaus ja käsikirjoitus: Aleksandr Sokurov. Kuvaus: A. Fjodorov. Musiikki: Gustav Mahler, Pjotr Tsaikovski, Richard Wagner. Äänitys: Esinoro Kawabata, Sergei Moshkov – 45 min

Itämainen elegia on Aleksandr Sokurovin videolle kuvatun neliosaisen japanilaisen sarjan ensimmäinen teos. Sarjan genreä voi tietyin ehdoin pitää dokumentaarisena yksinkertaisesti siksi, että siinä on kuvattu todellisia ihmisiä tavanomaisessa ympäristössään.

Itämaisessa elegiassa ohjaaja matkaa saarella sijaitsevaan pieneen japanilaiskylään, jossa maisema, talot, esineet ja ihmiset astuvat sumusta hänen eteensä kuin unessa. Odysseiansa aikana hän kohtaa yksinäisiä, useimmiten iäkkäitä ihmisiä. He opettavat ohjaajalle elämän rajallisuutta.

Kysyttäessä miksi neljä japanilaisaiheista elokuvaa tehnyt Sokurov on kiinnostunut Japanista, hän vastasi: ”Minun kohdallani kiinnostus johtuu tiettyjen ihmisten vaikutuksesta. Japanilaiset ystäväni, jotka pitävät minusta, ja minä heistä, siitä kiinnostus. Voin sanoa varmasti etten koskaan näe japanilaisia tarinoita tai maisemia unissani. Sellaiset asiat eivät ole minulle mikään pakkomielle. (…) Periaatteessa meidän luontomme on erilaista kuin teidän japanilaisten. Me tulemme toisiin päätelmiin ihmisten kautta, ei maalausten tai uskonnon kautta, vaan ihmisten rakkauden kautta. Se on minun tapani, siellä on ihmisiä joita rakastan.”

Japani ja sen suhde taiteeseen muodostaa Sokuroville jonkinlaisen Toisen, kuten käy ilmi eräästä hänen haastattelustaan: ”Suurin osa taiteilijoista ei pyri harmoniaan. He eivät ole herkkiä, koska he eivät pyri harmoniaan sen enempää taiteessaan kuin elämässään. Se on suuri ongelma tämänhetkisille taiteilijoille, niin kutsutulle luovalle osalle lukutaitoista väkeä. Taitelijat haluavat aina astua ulkopuolelle, tarkoitan eurooppalaisia taiteilijoita. Se ei ole tyypillistä japanilaisille taiteilijoille, he ovat herkempiä. Heidän käyttäytymisensä on erilaista, kun he ovat Japanin ulkopuolella. Se on toinen tarina – japanilainen luonne Euroopassa, ei välttämättä taiteellinen luonne, ja japanilainen luonne Japanin ulkopuolella yleisesti. Klassisen taiteen pääsääntö, joka on kaiken taiteen perusta, on pyrkimys harmoniaan. Tämänhetkiset taitelijat ovat unohtaneet tämän lain, ja se tie ei vie minnekään, on vain umpikuja ilman tulevaisuutta. Ellet etsi harmoniaa voit kyllä saada nopeasti tuloksia. Mutta taiteilija ei voi saavuttaa tuloksia elinaikanaan. Mitä enemmän hän kasvaa taiteeseen, sitä kauemmaksi se karkaa, kuin provosoiden ’annas mennä, luo lisää, tee enemmän, jatka, älä pysähdy’.

- Jari Sedergren 17.1. 2003