Will success spoil Rock Hunter?

Suomenkielinen nimi: Houkuttelevat huulet. Ruotsinkielinen nimi: Oh, en så'n karl!. Valmistusmaa ja -vuosi: Yhdysvallat 1957. Tuotantoyhtiö: 20th Century Fox. Tuottaja, ohjaaja: Frank Tashlin. Apulaisohjaaja: Joseph E. Rickards. Käsikirjoitus: Frank Tashlin ­–George Axelrodin näytelmästä. Kuvaus: Joseph MacDonald. Lavastus: Lelan Fuller, Lyle R. Wheeler ja Bertram C. Granger (Art Direction) ja Walter M. Scott (Set Decoration). Leonard Doss (värikonsultti). Erikoistehosteet: L. B. Abbott. Puvut: Charles Le Maire. Ehostus: Ben Nye (makeup), Helen Turpin (hiukset). Musiikki: Cyril J. Mockbridge. Lionel Newman (orkesterinjohto), Edward B. Powell (orkestraattori). Laulut: Bobby Troup: "You Got It Made". Leikkaus: Hugh S. Fowler. Ääni: Frank Moran. E. Clayton Ward (mikseri). Pääosissa: Tony Randall (Rockwell P. Hunter / Lover Doll), Jayne Mansfield (Rita Marlowe), John Williams (Irving La Salle Jr), Betsy Drake (Jenny Wells), Joan Blondell (Violet), Henry Jones (Henry Rufus), Lili Gentle (April Hunter), Mickey Hargitay (Bobo Branigansky), Georgia Carr (Calypso Number), Dick Whittinghill (tv-haastattelija), Ann McCrea (Gladys), Alberto Morin (ranskalainen), Louis Merchier (ranskalainen) sekä kreditoimattomina Robert Adler (postimies), Majel Barret (hisspraymainoksen avaaja), Phil Cambers (postimies), Tami Conner, Don Corey (Ed Sullivanin ääni), Richard Deems (partokoneenterän esittelijä), Minta Durfee, Barbara Eden, Larry Kerr, Edith Leslie, Groucho Marx (George Smidlap), Carmen Nisbet, Lida Piazza, Patricia Powell, Benny Rubin, Edith Russell, Jay Sayer, Sherrill Terry, Mack Williams. Helsingin ensiesitys: 31.1. 1958 Metropol, maahantuoja: Fox Films Oy – televisiolähetyksiä 10.9. 1983 YLE TV1, 16.11. 1988 TV3 – VET 47670 – S – 2600 m / 95 min

Houkuttelevat huulet on satiiri, joka kohdistuu vielä nykyisinkin kestävällä tavalla televisioon, mainostamiseen ja business-elämänarvot sisäistäneiden yhtiöiden henkeen ja ulkoiseen imagoon.

Juoni on sinänsä yksinkertainen. Mainostoimiston copywriter Rock Hunter (Tony Randall) pyrkii kohentamaan omaa ja yhtiönsä asemaa, vaikka sen johtaja avoimesti halventaa häntä. Arkielämässä Rock yrittää naida naapurintytön, Jennyn (Betsy Drake), ja kasvattaa nättiä teini-ikäistä veljentytärtään. Hänen läpimurtonsa realisoituu, kun hän onnistuu saamaan elokuvien seksisymboli Rita Marlowen (Jayne Mansfield) osaksi mainoskampanjaansa. Onnistuminen saa aikaan ihmeitä hänen urallaan, mutta vaarantaa hänen kanssakäymisensä Jennyn kanssa. Fanejaan ja poikaystäväänsä – tätä näyttelevä Mickey Hargitay oli Mansfieldin aviomies reaalimaailmassa – pakenevalla Marlowella on omat suunnitelmansa Rockin pään menoksi.

Elokuva korostaa television merkityksen kasvua 1950-luvun amerikkalaisessa yhteiskunnassa. Elokuvien suosio oli laskemassa jo 1940-luvun lopun babyboomin jälkeen. Kun uusi media uhkasi elokuvastudioita, niistä toimeentulonsa saaneet näyttelijät ja kirjoittajat pyrkivät saamaan lisätuloja televisiosta. Satiirin voimaa kuitenkin lievitetään Randallin hahmon viattomuudella ja villillä luonteella, vaikka sanomaa terästää, jos sitä tarkastellaan myös alistetun miehen näkökulmasta. Näitä amerikkalaiselle miehelle 1950- ja vielä seuraavan vuosikymmenen alussakin sälytettyjä estoja, obsessioita ja elämän hallitsemattomuutta ei voi helposti lukea kenellekään hyvän elämän merkeiksi.

Elokuvan Jayne Mansfield – joka tosielämä puhui sujuvasti viittä kieltä ja oli roolistaan viimeistä piirtoa myöten tietoinen älykkö – on rakennettu Marilyn Monroe –klooniksi, sellaisena täydelliseksi 1950-luvulle ominaiseen tapaan seksuaalifantasioita liioitellen suuririntaiseksi blondiksi, jolla on tunteita herättävä kuiskaava ääni. Mansfield selviää omaakin filmitähden ja elämänuraa muistuttavasta parodioinnista varsin tyylikkäästi; mahdollisuus, mitä hänelle ei kovin usein tarjottu.

Kriitikko Dave Kehr sanoi Jerry Lewisinkin kanssa yhteistyötä tehneestä ohjaaja Frank Tashlinistä tyylikkäästi: "Mitä Ernst Lubitsch oli 1930-luvulle ja Preston Sturges 1930-luvulle, sitä Tashlin oli 1950-luvulle: lahjakas elokuvantekijä, jolla oli railakas näkemys oman aikansa hallitseviin harhakuviin."

Elokuvasta Yhdysvalloissa julkaistu DVD on epäonnistunut väreiltään ja äänitykseltään, joten elokuvateatterikokemus on ainoa järkevä vaihtoehto.

– Jari Sedergren 12.4. 2005