perjantaina, marraskuuta 26, 2004

Koirankynnen leikkaaja

ELOKUVA ESITETÄÄN ORIONISSA 25.12. 2004 alkaen klo 16.00

Valmistusmaa ja -vuosi: Suomi 2003. Tuotantoyhtiö: Fennada-Filmi Oy. Tuotantopäällikkö: Rile Norberg. Tuottaja: Kari Sara. Ohjaus: Markku Pölönen. Apulaisohjaaja: Jukki Tuura. Käsikirjoitus: Markku Pölönen Veikko Huovisen pienoisromaanista (1980). Kuvaus: Kari Sohlberg. Lavastus: Minna Santakari. Rekvisitööri: Pete Neuvonen. Puvut: Pentti Tillder. Ehostus: Riikka Virtanen. Musiikki: Vesa Mäkinen. Laulut: Viljo Vesterinen ja Dallapé-orkesteri: "Säkkijärven polkka" (trad., sov. E. Lindroos) 1939 PSO Laulunäytelmästä Tukkijoella: "Vielä niitä honkia humisee" (säv. Oskari Merikanto, san. Teuvo Pakkala, sov. Toni Antone). Leikkaus: Jukka Nykänen. Äänisuunnittelu: Heikki Innanen. Järjestäjä: Rave Salah. Pääosissa: Peter Franzén (Mertsi Vepsäläinen), Taisto Reimaluoto (Eetvi Manninen), Ahti Kuoppala (Ville Kuosmanen), Ville Virtanen (työnjohtaja Luti), Risto Salmi (hevosmies Turpeinen), Timo Lavikainen (epämukava Leinonen), Leo Lastumäki (kämppäukko), Simo Tamminen (lääkäri), Vieno Saaristo (Taimi Kuosmanen), hannu Virolainen (asemamies), Riitta Piironen (opettajatar), Aimo Räsänen (kuljettaja), Seppo Timonen (Humu), Seija Puhakka (kämppäemäntä), Sanna Ryhänen (aputyttö), Martti Vaakanainen (jakomies), Pentti Seutu (puomintekijä), Immo Kokkonen (linja-auton kuljettaja), Aimo Kääriäinen (konduktööri)m Lauri Palosuo (suojeluskuntalainen), Anne Bäckström (Mertsin tyttöystävä), Virva Hartikainen (Eetvin vaimo), Elvis Laine (venäläinen tarkka-ampuja). Helsingin ensiesitys: 13.2. 2004, Kinopalatsi 1, Bristol, Bio Rex – VET: A-29408 – S – 2885 m / 106 min


Markku Pölönen (s. 1957) on varmasti viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana kriitikoiden eniten kiittämä ohjaaja. Jo ensimmäinen, pieni maaseudun epookkielokuva Onnen maa (1993) sai suitsutusta, eikä yhtäkään myöhemmistä pitkistä elokuvista ole tyrmätty. Komediallinen maalaisdraama Kivenpyörittäjän kylä (1995), myöhempien aikojen tukkilaistarina Kuningasjätkä (1998), biopic Badding (2000) ja kokeellinen Emmauksen tiellä (2001) saivat arvostelijoiden hyväksynnän.

Ohjaajan kuudes pitkä elokuva Koirankynnen leikkaaja ei etsiydy kauas tutusta Pölösestä. Se on kuvaus jälleenrakennuksen ajan Suomen syrjäseudulta, se perustuu sotkamolaisen metsänhoitajakirjalija Veikko Huovisen (s. 1927) samannimiseen romaaniin. Elokuva korostaa lämpimällä tavalla vanhoja arvoja, lähimmäisenrakkautta ja solidaarisuutta vaikeissakin olosuhteissa, mutta myös sitä nykyaikana unohtunutta periaatetta, jossa armon annetaan käydä oikeuden sijaan.

Pääosassa sodassa päävamman ja siksi lapsen tasolle taantuneena Mertsi Vepsäläisenä nähdään vahvan roolityön tekevä Peter Franzén. Hän joutuu näyttelemään Mertsin vammaisuuden, hänen tunteensa, vaistonsa ja reaktionsa tiiviissä lähikuvissa, mikä ei ole helppo tehtävä näyttelijälle, eikä aina edes katsojalle.

Mertsillä on vammansa ja kokonsakin puolesta hankala elättää itseään muuten kuin apumiehenä. Kansakoululla työskenneltyään hän keksii lähteä työtoverinsa ja ystävänsä Ville Kuosmasen (Ahti Kuoppala) pilan vuoksi tämän kotipaikalle. Ville on jutustellut kaikenlaista, kodistaan ja metsäkoirastaan Sakesta ja tehnyt ajankuluksi ja hauskuutukseksi Koirankynnen leikkaajan valtakirjan, jota Mertsi lähtee läpi itäisen Suomen kuljettamaan Villen vaimolle Kainuun korpimetsiin. Muuten naisille ei tässä elokuvassa anneta paljon sijaa, se on sodan kokeneiden miesten maailmaa.

Vierailun jälkeenkään Mertsi ei selviä ilman apua, mutta sodan jälkeisenä aikana kaveria ei jätetty. Tiellä vastaan tullut aseveli Eetvi Manninen (Taisto Reimaluoto) tarjoaa tukeaan ja järjestää Mertsin metsätöihin, jotka eivät olosuhteiltaan ole juurikaan helpommat kuin kokemukset sodan tulirintamalla. Eetvin uhrautuvan avun myötä Mertsi kuitenkin kestää monet vastoinkäymiset.

Korkeatasoisen näyttelijätyön lisäksi elokuvan pääosassa on luonto, Pohjois-Karjalan ja Kainuun komeat maisemat, jotka Kari Sohlberg tunnetulla taidollaan onnistuu vangitsemaan valkokankaille heijastettaviksi.

– Jari Sedergren 25.12. 2004


Ei kommentteja: