Mosku - lajinsa viimeinen

Ruotsinkielinen nimi: Mosku – den siste av sitt slag. Valmistusmaa ja -vuosi: Suomi 2003. Tuotantoyhtiö: Fantasiafilmi Oy. Tuottaja: Asko Apajalahti. Ohjaus: Tapio Suominen. Käsikirjoitus: Olli Soinio, Tapio Suominen. Kuvaus: Robert Nyström. Lavastus: Ahto Sumujärvi. Erikoistehosteet: Risto Jankkila. Visuaaliset tehosteet: Russell Halford (on-line leikkaaja, senior Inferno artist), Severi Glanville (Inferno-taiteilija), Chris Wallace (värit, johto), Robert Lang (värit). Puvut: Arja Tanskanen. Musiikki: Johnny Lee Michaels, Tuomas Kantelinen. Leikkaus: Tuomo Leino. Ääni: Pasi Peni. Pääosissa: Kari Lehtinen (Mosku), Maria Järvenhelmi (Mari), Uula Laakso (Rupipää), Petter Sairanen (K. M. Wallenius), Rauno Ahonen, Antti Virmavirta. Helsingin ensiesitys: 14.2. 2003 – K11 – 131 min

K. M. Walleniuksen muistelmista "Ihmismetsästäjiä ja erämiehiä" (1933) – sitä kuitenkaan kreditoimatta – tarkoin seuraava elokuva pohjautuu tositapahtumiin kertomalla hänen "oikeasta kädestään", 1900-luvun alkupuolella Lapin koillisten erämaiden porokeisarista ja pororosvojen kauhusta Aleksi Hihnavaarasta eli Moskusta.

Kai Lehtisen näyttelemä Mosku on isänsä erätaitoihin koulima ja metsissä ikänsä elänyt. "Kymppinä" uittotyömaalla hän kohtaa ensimmäisen kerran rikollista elämäntapaa viettävän, Rupipääksi (Uula Laakso) nimetyn kolttasaamelaisen johtaman rosvojoukon. Tämä suomalaisen Lapin väestön ja saamelaisten vihanpidon kautta etnistäkin ulottuvuutta saavuttava vihanpito Moskun ja Rupipään välillä kärjistyy yhteenottoihin, jossa kaikki keinot ovat sallittuja.

Vihanpidon taustaa elokuva ei tarkastele. 1920-luvun itsenäistynyt Suomi piirsi K. M. Walleniuksen johdolla verellä ja tulella maarajaa Suomen ja Venäjän välille. Vaikeasti valvottava maaraja teki rajoja tunnistamattomat porolaumat alttiiksi porovarkauksille, joita voitiin erämaassa vielä peittää toimimalla rajojen yli. Elokuvan esittämän mukaan porot tarjosivat laitonta elantoa paitsi tavanomaisille rosvojoukoille myös Petsamoon paenneille punakaartilaisille. Yleinen totuus lienee, että lähes kaikki poromiehet unohtivat rehellisyyden silloin tällöin. Tilannetta on kuvattu usein sodaksi suomalaisten ja kolttasaamelaisten välillä.

Lapin suomalaiskylän joukosta rajapartiointiin ja rosvojahtiin löytyy vapaaehtoiseksi vain yksi, Mosku, jonka taitavuus ja häikäilemättömyys saa näyttävän osan seikkailussa luonnonkauniissa ympäristössä, joka on onnistuttu tallentamaan filmille erinomaisesti. Taitavuutensa osoitettuaan Mosku värvätään Lapin rajavartioston komentajan K. M. Walleniuksen (Petter Sairasen) oppaaksi rajan yli suuntautuvaan rosvojahtiin.

Elokuvan suurimmaksi ongelmaksi muodostuu sen asenteellisuus: kansankuvaus juoruiluineen, juopotteluineen ja opportumistisine piirteineen jää asetelmalliseksi, erätaidot – ja ohjaajan lähes ammattimaisen kalastusharrastuksen tuntien yllättäen – ja jopa hienoja suvantokohtia luontokuvauksiin tarjoavat kalastuskohtaukset ovat jostain syystä jääneet elokuvasta pois, vaikka Wallenius tunnettiin intohimoisena kalastajana. Etnisen vihanpidon historiallisia taustoja ei selvitellä, punakaartilaisuus kuvataan äärimmäisen negatiivisesti, ja jopa erikoislaatuinen Wallenius tyypitellään yksioikoisesti lähes normaaliksi isänmaalliseksi upseerismieheksi. Mutkia on siis oiottu rajusti.

Elokuva sai varsin hyvin yleisöä Pohjois-Suomessa, etelän miehet ja naiset tyytyivät vain huitomaan käsillään.

– Jari Sedergren Suomen elokuva-arkiston esitteessä 21.12. 2003