Maaret – tunturien tyttö

Ruotsinkielinen nimi: Maaret – fjällens dotter. Valmistusmaa ja -vuosi: Suomi 1947. Tuotantoyhtiö: Suomi-Filmi. Tuotannonjohto: Risto Orko. Ohjaus: Valentin Vaala. Ohjaajan apulainen ja kuvaussihteeri: Jukka Kuusisto. Käsikirjoitus: Usko Kemppi, Valentin Vaala, Eino Heino. Alkuperäisaihe: Selim Tapola ja S. Toivonen. Kuvaus: Eino Heino. Kamera-assistentit: Erkki Imberg, Olle Åkerblom. Studiopäällikkö: Eino Räisänen. Lavastus: Ville Hänninen. Erikoistehosteet: Holger Blommila (pyrotekniikka). Naamiointi: Aarne Kuokkanen. Musiikki: Tauno Pylkkänen. Laulut: Surullinen kuu, säv. ja san. Usko Kemppi. Es. Auvo Nuotio, laulu ja kitara. Leikkaus: Valentin Vaala. Ääni: Harald Koivikko. Pääosissa: Eila Pehkonen (Maaret Oijusvuoma), Hilkka Helinä (Annele Raitamo), Olavi Reimas (lääketiet. ja kir. tri Arvo Raitamo), William Markus (insinööri Rolf Brenner), Sakari Jurkka (porolappalainen Mattis-Niila), Ale Porkka (porolappalainen Aslak), Ester Lindgren (Elle-muori), Jouko Häivä (Jouni), Emma Väänänen (Kekke Petäjä), Pentti Viljanen (Jalle Petäjä), Aku Peltonen (Susi-Hulkko), Maija Nuutinen (Britta-Kaisa), Urho Lahti (tohtori Kallio), Kalle Rouni (työnjohtaja Korpi), Rakel Laakso (Raitamoiden sisäkkö Elli), Paavo Honkamäki (porovaras Masa), Olle Åkerblom (hiihdonopettaja), Holger Blommila (porovaras Leksu), Jaakko Kuusisto (mies hiihtomajalla), Pekka Halttunen (Paavo Raitamo), Irma Tyllinen (sairaanhoitaja), Otto Noro (työmies), Aino Lohikoski (ylihoitaja), Auvo Nuotio (laulava mies hiihtomajalla), Irja Hämeranta (nainen hiihtomajalla), Matti Ranin, T.I. Sorjonen, Matti Kassila (miehiä hiihtomajalla), Erkki Stillman (poraustyömies). Helsingin ensiesitys: 28.11.1947 Kaleva, Kino-Palatsi. Televisiolähetyksiä: 5.10.1963 ja 24.10.1982 MTV1, 19.3.1977 MTV2, 26.1.1993 YLE TV2, 3.11.1999 YLE TV1. Videojulkaisu: Oy Yleisradio Ab. VET: A-2510 – S – 2250 m / 82 min

Yllästunturin ja Äkäslompolon maisemissa Kolarissa kuvattu Maaret – tunturien tyttö ei ollut aivan tavanomainen käsikirjoitustaustaltaan: maisteri Selim Tapola (1912-74) oli paitsi rautatievirkamies myös tunnettu poikakirjojen kirjoittaja, mutta toisesta alkuperäisaiheen antajasta S. Toivosesta emme tiedä muuta kuin nimen.

Lappi oli sinällään ollut elokuvien kohteena jo mykkäkaudella – esimerkkeinä Muurmannin pakolaiset ja Teuvo Puron Noidan kirot (1927), mutta kestoaiheena sitä ei voida pitää siitä huolimatta, että Suomi-Filmissä oli jo vuonna 1934 käynnistetty hanke juuri Maaret-nimiseen Lapinaiheiseen elokuvaan. Sen tekeminen keskeytettiin: tilalle tuli jättimäinen menestys Siltalan pehtoori. Yhtäläisyydet pitkälle edenneessä hankkeessa sodan jälkeiseen ovat minimaaliset.

Käsikirjoitukseen tehtiin muutoksia kuvausvaiheessa vain vähän: lyhyt kohtaus porovarkaudesta, josta Niilan heiluttelema setelitukko on peräisin, jätettiin pois ja tohtori Raitamo leikkaa käsikirjoituksessa umpisuolta, kun elokuvassa kohteena on kurkkutorventukkeuma – dramaattisuudestaan huolimatta uskottavampi leikkausoperaatio tunturiolosuhteissa tehtynä.

Ohjaaja Valentin Vaala jatkoi löytöjen tekemistä myös näyttelijärintamalla. Eila Pehkonen kävi hyvin "katoavan rodun" edustajaksi tässä etnisyyttä vahvasti korostavassa elokuvassa. Sakari Jurkka aloitti menestyksekkään elokuvanäyttelijän uransa juuri Lapin maisemissa.

Vaikka elokuvantekijöiden vilahtaminen ei ole mikään harvinaisuus, oli miehistöpula silmin nähtävää: filmaukseen osallistuneet ovat erinomaisen monilukuisina bongattavissa myös itse elokuvasta: Matti Kassila ja Matti Ranin löytyvät hiihtomajalta, jossa Auvo Nuotio myös laulaa. Olof, tuttavallisemmin Olle Åkerblom sai kamera-apulaisen työn lisäksi kunnian näytellä hiihdonopettajaa – hänestä tuli lyhyt- ja mainoselokuvien tekijä. Pyrotekniikkaa hoiteleva Holger Blommilakin sai osan porovarkaana.

– Jari Sedergren Suomen elokuva-arkiston esitteessä 6.8. 2003