Lakeuksien lukko

Lakeuksien lukko esitetään Orionissa 24.11. 2004 klo 17.

Ruotsinkielinen nimi: Det hände i Österbotten. Valmistusmaa- ja vuosi: Suomi 1951. Tuotantoyhtiö: Suomen Filmiteollisuus Ab. Tuotannonjohto: T. J. Särkkä. Studiopäällikkö: Alf Salin. Ohjaus: Matti Kassila. Käsikirjoitus: Toivo Särkkä (1947) ja Matti Kassila (1950) Artturi Leinosen romaanista 1920. Kuvaus: Pentti Unho. Lavastus: Aarre Koivisto. Ehostus: Leo Jokela, Olavi Suominen. Vivian Gustafsson ja Siviä Friskberg (kampaukset). Musiikki: Tauno Pylkkänen. Laulut: "Annikan laulu", säv. ja san.: trad. Sovitus Ahti Sonninen, joka sovitti myös trad. "Saksanpolkka"-kappaleen, jossa on Artturi Leinosen sanat. Leikkaus: Armas Vallasvuo. Ääni: Taisto Lindegren. Pääosissa: Aku Korhonen (talollinen Tuomas Juhonpoika Kantola), Eija Inkeri (Kantolan Annika), Matti Oravisto (Harri Adler), Sven Relander (Carl Erik Adler, Lohikosken patruuna), Heikki Savolainen (Tuomas), Kaarlo Halttunen (Samuli, työmies), anni Hämäläinen (Kantolan emäntä), Kalle Rouni (Lohikosken pehtoori), Anton Soini (Simuna), Unto Salminen (merikapteeni Hanell), Ossi Korhonen (rovasti), Jalmari Rinne (vallesmanni), Runar Schauman (maaherra), Reino Kalliolahti (Kantolan Hemppa), Vilho Siivola (Jokiluoman isäntä), Veikko Linna (panimomestari Hansson), Leo Jokela (Taavetti-renki), Pentti Irjala (Samppa), Harri Sinijärvi (Lohikosken puukhollari). Helsingin ensiesitys: 26.1. 1951 Tuulensuu – VET: A-3475 – S – 2200 m / 80 min

Matti Kassilan neljäs ohjaustyö Lakeuksien lukko perustui eteläpohjalaisen kirjailijan Artturi Leinosen samannimiseen romaaniin (1920). Kassilan käsikirjoituksen taustalla oli Toivo Särkän käsikirjoitus vuodelta 1947, joka kaivettiin esiin vastapainoksi Suomi-Filmin vuonna 1950 valmistuneelle elokuvalle Härmästä poikia kymmenen. Yhtiöiden kilpailu näyttäytyi varsin usein juuri aiheiden ja teemojen kopiointina.

Vuoden 1947 käsikirjoituksen ohjaajaksi kaavailtiin Ville Salmista, mutta hän ei pitänyt käsikirjoituksesta. Särkän suututtua kieltäytymisestä ohjaajaksi määrättiin Matti Kassila, tuolloin talon nuorimpia ohjaajia. Ei Kassilakaan asiasta aivan innostunut ollut varsinkaan kun Särkkä kehotti tekemään elokuvan täysin käsikirjoituksensa mukaisesti. Kassila muutti asioiden järjestystä, jätti osan pois ja korvasi sitä romaanin aineistolla. Näin mm. Kantolan käynti maaherran luona tuli mukaan elokuvaan.

Elokuva kuvaa vuotta 1859, Leinosen esikuvana on Östermyran eli Törnävän kartano Seinäjoella ja sen omistajasuvun, Wasastjernan, toiminta alueella. Maata runsaasti ostanut patruuna sai talonpoikien vihat niskaansa ja monenlaista kiusaa tehtiin puolin ja toisin. Sijoitusten epäonnistumisesta johtunut konkurssi jätti todellisuudessa patruunan puille paljaille ja entisen tilansa pehtooriksi, mutta kartanon maat pelastettiin pian uudestaan suvulle. Pojista ei kuitenkaan ollut tilaa enää hoitamaan. Elokuvan ja romaanin nimi viittaa Kantolan ukon ohella Umpinevalle rakennettuun patoon.

Elokuva oli kuvaajansa, vain 42-vuotiaana (1970) kuolleen Pentti Unhon, elokuvaohjaaja Ilmari Unhon ja näyttelijä Kaisu Leppäsen lyhyen avioliiton ainoan lapsen, ensimmäinen itsenäisesti kuvaama elokuva.

Lakeuksien lukko luettelee sujuvasti pohjanmaalaisen elämän ja suomenmielisen kiihkoilun perusfraasit: leppymättömän herravihan ja epäluulon vieraskielisiä kohtaan. Sanomattakin on selvää, että ruotsin kieli on vieras kieli. Mutta kuten niin usein, sovittelun sanomaa löytyy siitä yhtenäisen kansan homogenisoitumisen mallista, jolla patruunan rehti poika ja suomalaistalonpojan vaalea tytär sovitetaan toisilleen. Se kutistaa myös luokkaristiriidat ja taloudelliset ongelmat kuten vain viihde-elokuva kaikessa ideologisuudessaan ja sen poispyyhkimisessään voi.

Vaikka draama elokuvassa onkin ajoittain junnaava, Kassila onnistuu kääntämään kuluneen ja liiankin tutun tarinan edukseen. Henkilöiden luontevuus ja aitous saavat tällöin sijaa teemaan tavallisesti kuuluvan mahtipontisuuden sijaan. Aku Korhosen jämäkkä ukko on kliseisenäkin nautittava: suomalaistalonpoikainen "paha silmä" se siinä muljauttelee ketkuille säätyläisille näennäisesti yksinkertaisena.

– Jari Sedergren 24.11. 2004