Lola rennt

Suomenkielinen nimi: Juokse Lola, juokse! Ruotsinkielinen nimi: Spring Lola! Valmistusmaa ja -vuosi: Saksa 1998. Tuotantoyhtiö: X Filme Creative Pool (Berliini), WDR (Köln), ARTE (Strassbourg), Bavaria Film International (levitys). Tuotannonjohto: Maria Köpf, Ralph Brosche. Tuottaja: Stefan Arndt, Geb-hard Henke (WDR), Andreas Schreitmüller (ARTE). Tuotannonsuunnittelu: Alexander Manasse. Ohjaus ja käsikirjoitus: Tom Tykwer. Apulaisohjaajat: Chris Brighton, Sebastian Fahr. Kuvaus: Frank Griebe. Marik Kubik (toisen kuvausryhmän johto). Taiteellinen johto: Attila Saygel. Lavastus: Irene Otterpohl. Erikoistehosteet: Roland Tropp, Gerd Voll. Animaatio: Ralf Bohde. Puvut: Monica Jacobs. Ehostus: Babette Bröseke, Christa Krista (Lolan hiukset), Margit Neufink, Katherina Oertel (nimellä Jekatarina Oertel). Musiikki: Reinhold Heil, Johnny Klimek, Tom Tykwer. Laulut: Franka Potente (teema "I Wish" ja muut laulut). Leikkaus: Mathilde Bonnefoy. Animaatio: Ralpf Bohde, Gil Alkabetz. Ääni: Frank Behnke. Markus Münz, Kai Storck (äänileikkaajia). Pääosissa: Franka Potente (Lola), Moritz Bleibtrau (Manni), Herbert Knaup (isä), Nina Petri (rva Hansen), Armin Rohde (herra Schuster), Joachim Król (Norbert von Au), Ludeger Pistor (hra Meier), Suzanne von Borsody (rva Jäger), Sebastian Schipper (Mike), Jilia Lindig (Doris), Lars Rudolph (hra Kruse), Andreas Petri (siivooja), Klaus Müller (croupier), Utz Krause (kasinon johtaja), Beate Finckh (kasinon kassa), Volkhard Buff (ambulanssinkuljettaja), Heino Ferch, Ute Lubosch, Dora Raddy, Monika Bleibtrau (sokea), Peter Pauli (super-marketin etsivä), Marc Bischoff (poliisi), Hans Paetsch (kertojan ääni). Helsingin ensiesitys: 29.10. 1999 Tennispalatsi. Televisiolähetys: 6.6. 2002 YLE TV1, Uusi Kino – maahantuoja: Finnkino Oy. Videojulkaisu: Finnkino Oy (2000) – VET: 101471 – K12 – 2200 m / 81 min


Tom Tykwerin Juokse, Lola, juokse! on malliesimerkki elokuvasta, jossa kohtaavat rytmi ja visuaalinen: sen yhteydessä voi puhua jopa hysterian elokuvasta ja valtaisasta futuristisen epätoivon energiasta, joka suodattuu vaihtuviksi tyyleiksi ja erilaisten videopeleistä tuttujen kerrontamallien synteesiksi.

Animaatio, video, 35 mm materiaali, ajan manipuloitiin soveltuva kuten myös muu efektien maa-ilma on täysimittaisessa käytössä.

Viis siitä, että Tykwer ei edelleenkään ole suuri ajattelija. Meno nakuttaa niin nopeasti ettei arkipäivä tai filosofointi ehdi juolahtaa katsojan mieleen.

Juoni on samaa kaliiberia: Lolan poikaystävä Manni tapetaan ellei Lola hanki 100 000 Saksan markkaa ja toimita niitä toiselle puolelle kaupunkia puhelinkoppiin – ja tämä kaikki tietenkin tapahtuu 20 minuutissa, jossa tekno-pop on päällimmäisenä manipuloimassa aikaa ja sen rytmitystä.

Kertomus ei ole kuitenkaan suoraviivainen, sillä kyse on kaaoksesta, jonka logiikka ei ole tästä maailmasta, vaan vaihtoehtoisista, keskenään erilaisista interaktiivisten pelien mahdollisista maailmoista.

Katsoja on tietävinään mitä tapahtuu, aivan kuten peliohjaimen nappia painava tietää onnistuvansa. Mutta elokuvassa kaikki käykin aina uudelleen toisin aivan kuten pelien pelaajat tietävät syvällä sisimmässään: elokuvan kertomus heilahtaa suurella vaijerilla kolmasti puhumattakaan mikrokosmoksen sattumusten aiheuttamista keikauksista, joiden muodostamaa kaaosta yhdistää vain se, että Lola juoksee. Hengästymättä. Hikoilematta. Väsymättä. Aivan kuten me peliohjain sylissämme.

Eikä kyse ole koskaan uskottavuuden puutteesta, sillä kuten Tykwer prologissaan siteeraa: "Pallo on pyöreä ja peli kestää 90 minuuttia… Loppu on teoriaa," kuten jalkapallovalmentaja Sepp Her-berger totesi läntisen Saksan voittaessa maailmanmestaruuden 1954.

– Jari Sedergren Suomen elokuva-arkiston esitteessä 27.7. 2003