Des hommes et des dieux

Des hommes et des dieux

Jumalista ja ihmisistä / Gudar och människor

Ranska. Tuotantoyhtiöt: Why Not Productions, FR3 – France 3 Cinéma. Tuotannonjohto: x. Tuottajat: Pascal Caucheteux, Etienne Comar. Ohjaus: Xavieer Beauvois. Käsikirjoitus: Etienne Comar, Xavier Beavois. Kuvaus: Caroline Champetier. Lavastus: Michel Barthélémy, Yann Megard. Erikoistehosteet: Jacques-Pierre Molon. Puvut: Marielle Robaut. Ehostus: Pierre Olivier Persin. Musiikki: Mm. Tsaikovski, Joutsenlampi. Leikkaus: Marie-Julie Maille. Ääni: Loïc Prian. Pääosissa: Lambert Wilson (Christian), Michael Lonsdale (Luc), Olivier Rabourdin (Christophe), Philippe Laudenbach (Célestin), Jacques Herlin (Amédée), Loïs Pichon (Jean-Pierre), Xavier Maly (Michel), Jean-Marie Frin (Paul), Abdelhafid Metalsi (Nouredine), Sabrina Ouazani (Rabbia), Abdallah Moundy (Omar), Olivier Perrier (Bruno), Farid Larvi (Ali Fayattia), Adel Bencherif (terroristi), Benhaïssa Ahouari (Sidi Larbi). Helsingin ensiesitys: 7.1.2011 Maxim 2 – maahantuoja: Cinema Mondo – televisioesitykset: YleTeema: 13.11.2013, 21.1.2015. VET 257713 – K13 – 3415 m / 125 min

Cannesin elokuvajuhlien pääpalkinnon saaja, Grand Prix -voittaja Jumalista ja ihmisistä on tarina Algerian sisällissodasta, vaikka se sijoittuukin taistelukentän marginaaliin. Elokuva seuraa ranskalaismunkkeja, trappisteja, jotka ovat perustaneet luostarin algerialaiseen pikkukaupunkiin.

Luostarin ja kylän muslimien yhteistyö ja kaupankäynti ovat luonteva käytännöllinen ratkaisu siksikin, että trappistimunkit ovat 1600-luvun lopulla perustettu katolilaisen kirkon sääntökunta, sisterssiläisjärjestön haara, joka noudattaa Benedictuksen luostarisäännöstöä. Säännöstö määrittelee periaatteeksi: ”Olet oikea munkki vain kun elät kättesi työllä”. Trappistit ovat maailmankuuluja juustojen, leivän, oluen, liköörin valmistajina. Tuotevalikoimaan kuuluvat toki myös ruumisarkut ja vaatteet. Trappistimunkit eivät pelkää työtä, vaikka ovat tietysti luostarissa asuvina valmiit syvään sisäiseen hengen elämään.

Yhteispeli luostarin ja kylään muslimiväestön kanssa näyttää toimivan hyvin, mutta poliittisen tilanteen ja paikallisten valtasuhteita muuttava radikalisoituminen ja sisällissodan puhkeaminen ovat uhka luostariyhteisölle. Vaikka kuolema on läsnä, munkit eivät halua totella käskyä, jonka mukaan kaikkien ulkomaalaisten on lähdettävä. Fyysiseksi uhka muodostuu jo siitä, että lähistöllä murhataan raa’asti kahdeksanhenkinen kroatialaisryhmä. Uskonnollinen kohtaa poliittisen ja tilanne satuttaa henkilökohtaisesti – on tehtävä valintoja. Myös eläytyvä katsoja tulee tietoiseksi kuolevaisuudestaan, eikä jää siinä ilman virikkeitä silloin, kun elokuva viittaa taidehistorian keskeisiin teoksiin.

Harri-Ilmari Moilanen kirjoitti Kansan Uutisten Viikkolehdessä (16.1.2015): ”Koruttoman realistinen ja hillityn tyylitietoinen kerronta huokuu kunnioitusta asiaansa ihailtavalla eettisellä paneutuneisuudella suhtautuvia munkkeja kohtaan. Peliin henkeen kuuluu olennaisena osana intensiivinen kollektiivinen näyttelijätyöskentely.” Kriitikko Jarmo Valkola puolestaan tiivisti tuntonsa Keskisuomalaisessa (4.2.2011) oleelliseen: ”Jumalista ja ihmisistä on ihmeellinen kokemus.”

Vuoden parhaana ranskalaisena elokuvan palkittu Jumalista ja ihmisistä voitti Cannesissa sekä Juryn erikoispalkinnon että Ekumeenisen palkinnon.

– Jari Sedergren 29.10.2015