Ixcanul

Ixcanul

Guatemala, Ranska 2015. Tuotantoyhtiö: La Casas de Produccion (Guatemala), Tu Vas Voir (Ranska).Tuotannonjohto: Inés Nofuentes. Tuottajat: Jayro Bustamante, Marina Peralta, Pilar Peredo, Edgard Tenembaum.  Ohjaus ja käsikirjoitus: Jayro Bustamante. Leikkaus: Cesar Diaz. Kuvaus: Luis Armando Arteaga. Lavastus: Pilar Peredo. Puvut: Sofia Lantan. Ehostus: Aika Sato. Musiikki: Pasqual Reyes. Ääni: Eduardo Cáseres Staackman. Pääosissa: Marvin Coroy (El Pepe), Manuel Manuel Antún (Manuel), Justo Lorenzo (Ignaio), María Telón (Juana), Maria Mercedes Coroy (Maria). K12 (R&A -festivaaliesitys) – 90 min

Guatemala on kuulunut epäilemättä elokuvan hard core -käyttäjienkin maalistalla harvinaisempaan päähän, mutta Jayro Bustamanten ohjaama draamatrilleri Ixcanul voi aiheuttaa tässä pysyvän muutoksen. Berliinin elokuvajuhlilla Alfred Bauer –palkinnon napannut elokuva tuli Guatemalan kaikkien aikojen ensimmäiseksi ehdokkaaksi myös amerikkalaiseen Oscar-kisaan parhaasta vieraskielisestä elokuvasta, mutta ei tullut valituksi, kuten ei Suomen vastaavassa asemassa ollut kisaelokuva Miekkailijakaan.

Ixcanul eli ”Tulivuori” on saanut festivaalimenestystä paitsi Meksikossa (Guadalajara) ja Kolumbiassa (Cartagena), myös Euroopassa (Ghent) ja Intiassa (Mumbai) sekä Yhdysvalloissa (Philadelphia). Nämä varmistavat että guatemalalainen elokuva tulee jatkossa noteeratuksi kaikkialla maailmassa. Amerikkalainen Variety arvosteli Scott Foundasin kynällä Ixcanulia ”liikuttavaksi, hypnoottisen kauniiksi debyytiksi” ja etsi vertailukohtia Werner Herzogin tuotannosta – tai pikemminkin kuin vertaillen saksalaisen eksentrikon teoksiin, elokuvaa luonnehdittiin herzogilaiseksi, eräänlaiseksi sielunkumppaniksi siis.

Aivan täysin guatemalalaisvoimin ohjaaja Bustamante ei ollut liikkeellä, sillä paikallisen La Casa de Produccionin lisäksi toinen tuottajayhtiö löytyi Ranskasta, jossa Tu Vas Voir lähti mukaan hankkeeseen.  Yhtiön meriitteihin ja varmasti tunnetuimpiin saavutuksiin kuuluu Walter Sallesin Moottoripyöräpäiväkirja.

Ixcanul on kertomus nuoresta maya-naisesta Maríasta, joka elää kaqchikel-kielisten kahvinviljelijöiden yhteisössä luonnon kiertokulun sanelemassa elämänjärjestyksessä, johon ennalta järjestetyt avioliitot luonnistuvat helposti. Luonnon ja ihmisen välinen suhde on välitöntä, aitoa ja intuitiivista. Luonto vertautuu lumoavissa kuvissa äiti-maahan, naiseuden voimaan, seksuaalisuuteenkin. Usko luonnonvoimiin on lapsenomaista ja rituaalista. Tyttären ja äidin suhde on kuvattu herkästi, ja tähän vahvaan alkukantaiseen siteeseen pohjaa myös elokuvan herkkyys ja voima.

Mutta uhkaavan tulivuoren tuolla puolen on suuri toinen, moderni maailma, joka on ollut nuoren naisen utooppisissa ajatuksissa usein, sillä sieltä kuulee tarinoita suurista taloista, valaistuista kaduista ja valmiiksi kuorituista hedelmistä. Maria tekee oman ratkaisunsa, joka tarkoittaa irtaantumista vanhasta järjestyksestä.

Ei-toivottu raskaus on asia, jota ei oman maailman puitteissa saada ratkaistuksi. Nuoren 17-vuotiaan maaseudun naisen ja modernin suurkaupungin aiheuttama kulttuurinen yhteentörmäys on tietysti järisyttävä: se ei todellakaan ole maailma, missä nuori ihminen voisi päättää omasta kohtalostaan. Ohjaaja on luonnehtinut muutoksen perustekijöitä: kaupunkielämän rankingissa mayat ovat alimpana ja maya-väestön keskuudessa alimpana ovat naiset. Jos menneisyys ja nykyisyys ovat sovittamattomalta tuntuvassa ristiriidassa, niin sama termi luonnehtii selkeästi myös käytännön elämää.

–      Jari Sedergren maaliskuussa 2016