Die 4 Gesellen

Die 4 Gesellen

Die vier Gesellen / Ja, ja, die Liebe Geführt / Neljä kisälliä

Saksa 1938. Tuotantoyhtiö: UFA – Universum Film AG. Tuotannonjohto: Friedrich Pflughaupt. Ohjaus: Carl Froelich.  Apulaisohjaajat: Rolf Hansen, Harald Braun. Käsikirjoitus: Jochen Huth perustuen samannimiseen näytelmäänsä (1936). Kuvaus: Reimar Kuntze. Lavastus: Franz Schroedter, Walter Haag. Laulu: ”Tiefe Sehnsucht, ich hab’ eine tiefe Sehnsucht in mir” (Zarah Leander,  elokuvassa Zu neuen Ufern, 1937). Musiikki: Hansom Milde-Meissner. Leikkaus: Gustav Lohse. Ääni: Carlheinz Becker. Pääosissa: Hans Söhnker (Stefan Kohlund), Ingrid Bergman (Marianne Kruge), Sabine Peters (Käte Winter), Carsta Löck (Lotte Waag), Ursula Herking (Franziska), Leo Slezak (professori Lange), Erich Ponto (hallitusneuvos Alfred Hintze), Heinz Welzel (hienomekaanikko Martin Bachmann), Annemarie Schwind (Gisela, Kohlundin sihteeri), Rudolf Klicks (piirtäjäkoulun johtaja), Karl Haubenreisser (tehtaanjohtaja), Lotte Braun (tehtaajohtajan sihteeri), Wilhelm Paul Krüger (muurarimestari), Willi Rose (raitiovaunun rahastaja), Max Rosenhauer (talonmies).  Helsingin ensiesitys: 2.4.1939 Gloria – maahantuoja: Adams Filmi Oy – VET 22309 – S – 2750 m / 101 min

Carl Froelichin ohjaus Die 4 Gesellen oli Ingrid Bergmanin, Ruotsissa tuolloin jo tunnustetun elokuvanäyttelijän ensimmäinen elokuvarooli Saksassa. Lapsuudessa kesiä Saksan viettäneenä Bergmanilla ei ollut vaikeuksia omaksua virheetön aksentti saksankieliseen rooliinsa.

Marianne Kruge (Ingrid Bergman) on rakastunut taidekoulun johtajaan Stefan Kohlundiin (Hans Söhnker), mutta ei saa tältä vastakaikua. Sekös Mariannea suututtaa! Erityisesti ystävättäret Käte, Lotte, Franziska ja Marianne päättävät pysytellä erossa miehistä. Tuoreet todistukset kädessään Marianne ja hänen ystävättärensä yrittävät löytää työtä, mutta se ei ole huonoina aikoina helppoa. Ystävättäret päättävät perustaa oman firman. Mainostoimisto saa nimekseen ”Die Vier Gesellen”, ”Neljä kisälliä”.

Stefan on mainosjohtaja suuressa tupakkakonsernissa Dresdenissä ja juuri sieltä Marianne lähtee hakemaan yritykselleen menestyksen takaavaa sopimusta. Järkytys on suuri, kun mainosjohtajan henkilöllisyys paljastuu, ja on selvää, että sopimuksen matkassa on mutkia. Kaikki kääntyy hyvin, firma vakiintuu ja vähitellen myös ystävättärien henkilökohtainen onni kukoistaa, tietysti myös kullekin sopivan miehen muodossa. Mutta yhtä puuttuu: Mariannen onnea elokuvassa haetaan romanttiseen loppuun asti.

Elokuva kuvattiin huhti-toukokuussa 1938 ohjaajan Froelich-Ateljeessa Berliinin Tempelhofissa. Ensi-iltaan ”taiteellisesti arvokkaaksi” leimattu elokuva ehti lokakuun ensimmäisenä Hampurissa, reilua viikkoa myöhemmin Berliinissä. Kaikkialle Eurooppaan levitetty filmi sai ensi-illan Suomessa vuoden 1939 alussa.

- Jari Sedergren 15.9.2015