American Graffiti
Yhdysvallat 1973. Tuotantoyhtiö: Lucasfilm Ltd. , Coppola Company, Universal. Tuotannonjohto: Jim Hogan. Tuotanto:
Francis Coppola ja Gary Kurtz. Ohjaus: George Lucas. Käsikirjoitus:
George Lucas, Gloria Katz, Willard Huyck. Leikkaus: Verna Fields, Marcia
Lucas. Kuvaus: Ron Eveslage, Jan D’Alquen; Haskell Wexler (visuaalinen
konsultti). Lavastus: Dennis Clark, Douglas Freeman. Puvut: Aggie, Gerard Rodgers. Ehostus:
Bette Iversen, Gerry Leetch. Musiikki: 41 kappaletta 1950-luvun ja 1960-luvun alun hittejä. Äänimontaasi:
Walter Murch. Koreografia: Toni
Basil. Pääosissa: Richard Dreyfuss (Curt Henderson), Ron Howard (Steve Bolander), Paul
LeMat (John), Charles Martin Smith (Terry), Cindy Williams (Laurie), Candy
Clark (Debbie), Mackenzie Phillips (Carol), Wolfman Jack (dj), Harrison Ford (Bob
Falfa), Bo Hopkins (Joe), Manuel Padilla, Jr. (Carlos ), Beau Centry (Ants),
Kathleen Quinlan (Peg), Tim Crowley (Eddie), Terry McGovern (hra Wolfe), Jana
Bellan (Budda), Suzanne Somers (vaaleaverikkö autossa), Dubralee Scott (Falfan
tyttö), Flash Cadillac and the Continental kids (Herby and the Heartbeats). Helsingin
ensi-esitys: 7.2.1975 Bio Bio, maahantuoja: Oy Cinema International
Corporation. Televisiossa: MTV:1988,
2008 ja 31.10.2010. Nelosella 2005 ja 2007, Yle TV1 kahdesti vuonna 1997. VET: 82322 – K12 – 3012 m / 109 min
George Lucasin läpimurtotyö ja kassahitti Svengijengi 62 (American
Graffiti) oli nostalginen komedia seitsemän teinin ja nuoren vuorokaudesta
ennen suurta elämänmuutosta. Elämänmuutoksen sisältö on sekin hyvin
amerikkalainen: koulun päätyttyä pohjoiskalifornialaisen pikkukaupungin
kasvatit Steve Bolander (Ron Howard) ja Curt Henderson (Richard Dreyfuss) ovat
lähdössä opiskelemaan idän suuriin yliopistoihin.
Lapsuus ja varhaisnuoruus ovat takana, edessä kynnyksen tuolla puolen
epävarma mutta reaalinen aikuisuus. ”Viimeisen” päivän ja yön aikana nuoret
tekevät kaiken tarpeellisen, ratkovat ihmissuhteitaan ja rakastumisiaan, ajavat
autolla sananmukaisesti kuin viimeistä päivää, toteuttavat käytännön piloja ja
pyrkivät saamaan ratkaisevia kokemuksia sekä humalasta että seksistä.
Vuosi 1962 oli poliittisesti merkitsevä pitkän 1950-luvun päätösvuosi.
Vaikka kylmä sota oli runnonut ajatuspinttymiään läpi amerikkalaiseen yhteiskuntaan,
amerikkalainen pikkukaupunki oli pysynyt näennäisen viattomana varsinkin
silloin, kun asioita tarkastellaan asumalähiöiden perspektiivistä. Vietnamin
sota oli vasta lähentymässä käännekohtaansa, Kuuban ohjuskriisi toki jo ovella,
Kennedy hengissä ja presidenttinä, mutta kansalaisoikeustaistelu ja avoimet
roturistiriidat, nuorison politisoituminen ja muut 1960-luvun murroksen tekijät
odottivat tuntemattomassa lähitulevaisuudessa.
”Svengijengi 62 on tuore ja
realistinen elämäntapakuvaus, joka liikkuu kohteensa, nuorison korkeudella ja
ehdoilla”, kirjoitti Antti Lindqvist televisioesityksen yhteydessä
vuosituhannen lähestyessä loppuaan. ”Ainekset ovat pitkälti samat kuin Nicholas
Rayn mestariteoksessa Nuori kapinallinen
(1955), mutta Lucas ei kärjistä laittomuuksia ja pikkurikkeitä melodraaman
puolelle. Traagisuuden tilalla on arkipäivän tragikoomisuus, viattomuuden
vapauttava voima.”
Elokuva oli monille lahjakkaille nuorille miehille tie tähtiin. Ron
Howardista tuli menestysohjaaja, Richard Dreyfussilla oli oma tähtiaikansa
näyttelijänä, Paul LeMat suuntasi television vakiohahmoiksi, mutta kaikkein
menestynein on ollut toimintaelokuvien moniulotteinen sankari Harrison Ford.
Sen sijaan naisnäyttelijöillä tie on ohdakkeisempi: missä ovat Cindy Williams,
Candy Clark ja Mackenzie Phillips?
–
Jari
Sedergren maaliskuussa 2016
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti