Valerie a týden divu / Valerie and Her Week of Wonders

Valerie a týden divu

Valerie and Her Week of Wonders

Tsekkoslovakia 1970. Tuotantoyhtiö: Filmové studio Barrandov. Tuottaja: Jirí Becka. Ohjaus: Jaromil Jires. Käsikirjoitus: Jaromil Jires ja Ester Krumbachová – Vitezslav Nezvalin romaanista. Dialogi: Jirí Musil. Kuvaus: Jan Curík. Lavastus: Ester Krumbachová (kuvasuunnittelu), Jan Oliva (art director), Josef Calta (lavasteet). Puvut: Eva Lackingerová. Ehostus: Ladislav Bacílek. Musiikki: Lubos Fiser ja Jan Klusák. Leikkaus: Josef Valusiak. Ääni: Emil Poledník. Pääosissa: Jaroslava Schallerová (Valerie), Helena Anýzová (Isoäiti / Elsa / Matka / Rusovláska), Peter Kopriva (Orlík), Jirí Pryník (Haisunäätä-konstaapeli), Jan Klusák (Gracián), Libuse Komancová (uusi palvelija), Karel Engel (Kocí Ondrej), Alena Sotjáková (Hedvika), Otto Hradecký (maajussi), Martin Wielgus (Haisunäätä-isä), Jirina Machalická (kukkamyyjä). 77 min

Jaromil Jiresin elokuva Valerie a týden divu (1970) on satujen inspiroima, surrealistinen kertomus nuoren 13-vuotiaan Valerien viikosta, jolloin hänestä tulee nainen. ”Liisa Ihmemaassa” ja ”Punahilkka” ovat lähimmät alluusiot surrealistisessa tarinassa, jossa yhdistyvät kiehtovaksi kokonaisuudeksi kaikki tärkeät elämän osa-alueet: rakkaus, pelko, seksuaalisuus ja uskonto. Elokuva on hyvä esimerkki Tsekkoslovakian uuden aallon ulottuvuuksista, joissa unenomaisuus voi saada jopa disorientoivia ja hallusinatorisia piirteitä.

Tsekkiläisen pikkukaupungin tyttö Valerie viettää suurimman osan ajastaan ikkunan äärellä makuuhuoneessaan seuraten kadun liikennettä. Valerie on periaatteessa tavallinen tyttö, sillä hän rakastaa kukkia, lintuja ja hedelmiä. Isoäidin luona elävän orvon tytön turvallisuuden tunne liittyy oleellisesti hänen äitinsä hänelle antamiin taikakorvarenkaisiin. Läheiseen piiriin kuuluvat myös Orlik-poika ja hänen kummallinen isänsä, jolla on yhteyksiä pimeisiin voimaan. Valerien maailma on sadunomainen, jota kuitenkin uhkaavat monet erilaiset ilmiöt – hän on äärimmäisen monimutkaisella tiellä matkalla viattomuudesta kokemukseen.

Kuten odottaa sopii, Valerien heräävä seksuaalisuus saa hänet vaaraan: kuinka matkalla käy, kun vastaan tulevat vampyyrit, murhaaja ja vähintäänkin hämärä puuperhe. Tarina, eivätkä myöskään sen henkilöt noudata elokuvan edetessä arkipäivän logiikan sääntöjä: se on koettava, eikä tulkinnan avaimeksi käyvistä yksityiskohdista ole visuaalisessa runsaudessa pulaa.

Jires käyttää kameraa luovasti blurraten etualaa, kirkastaen läpinäkyviin ohimeneviin hetkiin, ja valon heijastumiin sekoittuvat verta pisaroivat kukat, hämähäkin seitti ja tulenlieskat, jotka siivilöivät erilaisia valoja silmien näkyville. Valo on luovasti mukana erottamassa todellista ja henkistä maailmaa: valoa pelkäävät tietysti myös vampyyrit, jotka johdattavat Valerien makuuhuoneen yliluonnollisen maailman heräävään todellisuuteen alla olevalla kadulla. Kaikki tämä surumielisen musiikin toistaessa sanomaa, jossa aikuisuus on aina vain kummallisempaa.

– Jari Sedergren 2015