The King’s Speech

The King’s Speech

Kuninkaan puhe

Iso-Britannia / Australia 2010.Tuotantoyhtiöt: See-Saw Filmas, Bedkan Productions, Aegis Film Fund, Molmare London, Momentum Pictures, Prescience Film Fund, UK Film Council, Wild Thyme Productions. Tuottajat: Iain Canning, Emile Sherman, Gareth Unwin. Ohjaus: Tom Hooper. Käsikirjoitus: David Seidler. Kuvaus: Danny Cohen. Leikkaus: Tariq Anwar. Lavastus: Ensio Suominen. Musiikki: Alexandre Desplat. Äänitys: Gösta Salminen. Näyttelijät: Colin Firth (kuningas Yrjö VI), Helena Bonham carter (kuningatar Elisabet), Geoffrey Rush (puheopettaja Lionel Logue), Guy Pearce (kuningas Edward VIII), Derek Jacobi, Jennifer Ehle, Michael Gambon, Timothy Spall. Helsingin ensiesitys: 21.1.2011 Kinopalatsi, – maahantuoja FS Film, myös DVD, Blu-ray.  – VET A-251536 – S – 3300 / 121 min

Vuoden 2010 brittimenestyksiin kuului epäilemättä Tom Hooperin Kuninkaan puhe. Kuninkaana vuosina 1936–1952 ollut Yrjö VI kärsi puheviasta, eikä esiintyminen pahan änkytyksen vuoksi luonnistunut kovinkaan helposti.

Aika oli kuitenkin muuttunut, eikä kuninkuutta voitu pitää enää linnan muurien suojassa. Radion kaltainen joukkotiedotusväline ei ollut enää väistettävissä ja lehdistökin oli halukas tarttumaan milloin mihinkin pelkän skandaalin toivossa. Näiltä ilmiöiltä eivät enää kuninkaallisetkaan voineet laskea olevansa rauhassa.

Kolikoilla on toinenkin puoli. Jos kohta kuninkaalliset ja muut siniveriset eivät saa valtaansa (ja rahaansa!) Jumalalta, vaan heidän on se jotenkin ansaittava, vaikkapa kansan suosiolla, syntyy tilanne, jossa kuninkaallisilla voi olla tavallisia kuolevaisia muistuttavia vikoja ja jopa vammoja. Juuri tämä inhimillisyyden lisääntyminen oli oikeuttamassa aiempia vuosisatoja demokraattisemmassa maailmassa itsestään selvän kuninkaallisen johtoaseman.

Ongelmia tuli, kun Edward VIII rakastui tavalliseen, ei-aateliseen amerikkalaiseen naiseen, luopui säätyrikkeen vuoksi kruunusta, joka sitten asetettiin rankijärjestyksessä seuraavana olleen Yrjö VI:n kutreille. Kruunun myötä seurasi myös velvollisuuksia esimerkiksi radiopuheiden muodossa.

Kuninkaan puheopettaja Lionel Logue oli kiistelty puhe- ja kieliopettaja, jolla oli kokemusta myös esiintymislavoilta. Hän oli kotoisin Australiasta. Elokuva ei aivan tarkasti seuraa historiallista asiain kulkua, sillä kuningasta oli koulutettu puheen pitoon jo vuodesta 1926, vain vuotta elokuvassakin esitetyn ensimmäisen epäonnistuneen radiopuheen jälkeen.

Loguen merkitys oli silti epäilemättä suuri, sillä hän oli valmentamassa kuningasta kaikissa sodan aikaisissa tärkeissä radiopuheissa, myös elokuvassa esitetyssä vakuuttavassa vuoden 1940 puheessa. Palkinto terapiasta tuli korkeana Royal Victoria Order -kunniamerkkinä.

Vaikka elokuva on saanut arvostusta 1930-luvun maailman kuvauksestaan, sen suurin historiallinen epätarkkuus liittyy Winston Churchillin hahmoon. Tekijöiden mukaan Churchillin roolin korostuminen liittyi hänen tunnettuuteensa. Todellisuudessa Churchill ei tullut toimeen kuninkaan kanssa kovinkaan hyvin, ja tämän oli vaikea nimittää Churchilliä korkeisiin asemiinsa, koska tuleva pääministeri oli vastustanut jo Yrjön nousemista kuninkaaksi.

Puheessakin on kyse samasta asiasta, vallasta ja sen käytöstä. Nykyisessä maailmassa poliitikon ja johtajan imago on vallan tae, ja siksi siitä pidetään viimeiseen asti kiinni, kuten saamme jatkuvasti huomata julkisuudesta.

- Jari Sedergren 27.2.2015