Tank Girl
Yhdysvallat
1995. Tuotantoyhtiöt: Trilogy Entertainment Group, UA United Artists
Pictures Inc., MGM / UA Entertainment.Tuotannonjohto:
Tom Astor, Aron Warner. Tuottajat: Richard Barton Lewis, Pen Densham,
John Watson. Ohjaus: Rachel Talalay. Käsikirjoitus: Tedie Sarafian –
Alan Martinin ja Hewlet Jamien sarjakuvan pohjalta. Kuvasuunnittelu: Catherine Hardwicke. Taiteellinen johto: Charles
White Lee. Lavasteet: Cindy Carr. Puvustus: Arianne Phillips. Leikkaus:
James Symons. Kuvaus: Gale Tattersall. Musiikki: Graeme Revell. Ääni:
Courtney Love. Make-up: Stan Winston,
Deborah K. Larsen. Tehosteväkeä
satapäin. Pääosissa: Lori Petty (Tank Girl), Ice-T (T-Saint), Naomi
Watts (Jet Girl), Malcom McDowell (Keslee), Don Harvey (kersantti Small), Jeff
Kober (Booga), Reg. E. Kathey (DeeTee), Scott Coffey (Donner), Stacey Linn
Ramsower (Sam), Ann Cusack (Sub Girl), Brian Wimmer (Richard), Iggy Pop (Rat
Face), Dawn Robinson (malli), Billy L. Sullivan (Max), James Hong (Che’tsai),
Charles Lucia (kapteeni Derouche). Helsingin ensi-esitys: 10.11.1995 Formia 2, maahantuoja:
UIP Finland. Televisiossa: 4.5.1999,
MTV 3. VET: 99504 – K16 – 2860 m / 105
min
Väkivaltainen,
juopotteluun taipuvainen ketjupolttaja, varmaan myös anarkisti, silmin nähden
punkkari, joka ei ole kiinnostunut henkilökohtaisesta hygieniastaan. Monet
piirteet istahtaisivat helposti film noirin dekkareihin, mutta ei niinkään
tyttöihin. Sellainen brittiläisten Jamie Hewlettin ja Alan Martin sarjakuvahistoriaa
uudistanut hahmo lyhytikäiseksi jääneessä Deadline Magazinessa kuitenkin on. Sanalla
sanoen vuonna 1988 syntynyt hahmo on monen mieleen oleva paha tyttö, joka
vastustaa auktoriteetteja.
Naisen kuvan
muuttuminen muutti myös tyttöjen ideaaleja 1990-luvulle tultaessa ja Tank Girl nousi vääjäämättä
kohdeyleisönsä kulttisuosioon. Feministisestä antisankarista tuli myös
lesbolaisuuden nimiin vannovan vähemmistön suosikki, ennen kuin soturiprinsessa
Xena varasti tämän himoitun tittelin. Elokuvaa on kehuttu sen sisältämän
postfeministisen sanoman vuoksi erityisesti seksuaalisuuden suhteen: korostunut
ja ensisijaiseksi asetettu naisen seksuaalisuus ja tabujen rikkominen ovat
tasapuolisesti esillä.
Ohjaaja Rachel
Talalay oli saanut tulikasteensa rajoja rikkoneen John Watersin tuotannoissa,
mutta Hollywoodissa työskentely ei liene ollut helppoa, vaikka tekijälle
sallittiinkin oma näkemys ja tapa toteuttaa hanke sarjakuvan, punkin, Mad Maxin
apokalyptisen sanoman ja maiseman sekä ennen muuta vauhdin hengessä. Talalay
sai oikeudet elokuvasovitukseen ja sai kumppanikseen kuvasuunnittelijaksi
Catherine Hardwicken, joka teki yhteistyötä sarjakuvan piirtäjien Martinin ja Hewletin
kanssa koko hankkeen ajan. Elokuvan kehutuimpiin piirteisiin kuuluu ääniraita,
joka oli Courtney Loven taitavassa johdossa.
Elokuvan aavikoituneessa
maailmassa vuonna 2033 komeetan iskun vuoksi vähiin käynyttä vettä hallitsee
satraappimaisesti johdettu VesiVoima -yhtiö. Sitä vastustamaan asettuu
toimelias naiskaksikko – Lori Pettyn esittämä Tank Girl ja hänen kumppaninsa,
Naomi Wattsin toteuttama Jet Girl. Lystiä riittää, sillä tavoitteeseen
pyrkiessään kohdataan aavikon kansaa, toisin sanoen mutantteja, tappajia ja
varkaita.
Elokuvan
vauhdikkuutta korostaa siirtymien toteutus: jaksojen väliosaan on asetettu
sarjakuvaruutuja. Varsinaisia lepohetkiä ei ole ja välillä voi pistää tanssiksi
jazzin tahdissa. Elokuvan maisemat on tallennettu Meksikossa, Arizonassa ja Los
Angelesissa.
-
2.2.
2016 Jari Sedergren
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti