Su zhou he
Kiina – Saksa 2000. Tuotantoyhtiöt: Essential Filmproduktion
GmbH, ZDF, Arte. Tuotannonjohto: Yongling Wu. Tuottajat: Nai An
ja Philippe Bober. Ohjaus ja käsikirjoitus: Ye Lou. Kuvaus: Yu
Wang. Leikkaus: Karl Riedl. Lavastus: (art director) Zhuoyi Li. Musiikki:
Jörg Lemberg. Ääni: Peijun Zu, Kang Fu, johtavana Martin Steyer. Make up: Xuemin Wang. Pääosissa:
Xun Zhou (Meimei / Moudan), Jia Hongshen (Mardar), Zhongkai Hua (Lao B.),
Anlian Uao (pomo), Nai An (Xiao Hong) Helsingin ensiesitys: 6.10.2000
Kino Engle. – maahantuoja: Cinema Mondo – VET 101895 – K12 – 2260 m / 83 min
Sūzhōu hé – suomeksi Sūzhōu-joki – on vuonna 2000 kiinalais-saksalaisena yhteistyönä ilmestynyt Ye Loun traaginen rakkaustarina nykypäivän Shanghaista. Kiinalaisten elokuvantekijöiden kuudennelle sukupolvelle tyypillisesti elokuvan aihepiiri liittyy nyky-Kiinan urbanisoitumisen raastaviin kokemuksiin. Lajityypiksi sanotaan useimmin moderni film noir.
Naistähden rosoinen ääni pimeistä alkukuvista johdattelee elokuvan kantaviin teemoihin, uskollisuuteen ja petokseen. Kun kamera avaa katseensa jokialukselta, se tähtäilee dokumentaarisella silmällä jokirannan kaoottista arkkitehtuuria, joka koostuu enimmäkseen tehdasrakennuksista ja hylätyistä varastoista. Ovelan, aikaa varovaisesti manipuloivan taideleikkauksen rytmittämänä elottoman joen liikennettä seurataan todellisuudessa vain kivenheiton päässä Shanghain ultramodernista keskustasta. Samalla keikkatyötä tekevä videokuvaaja kertoo, kuinka hän ensimmäistä kertaa tapasi Meimein, merenneidon tai jos katsomme eurooppalaisin kulttuurihistoriallisin silmin, myös nymfin: ”Rakastuin häneen ensi silmäyksellä, silloin kun näin hänet vedessä”. Kertojaa vaivaa selvästi obsessio, pakkomielle, joka näkyy myös siinä, että suurimman osan elokuvasta Meimei nähdään vain videokameran objektiivin kautta, kohteena, josta heijastuu erilaisia puolia, välittömyyttä kuin lapsella tai jopa aikuisen naisen dekadenttisuutta erityisesti asenteessa. Läsnäolo ja poismeno, hymy ja suru vaihtelevat.
Sūzhōu Hé -elokuvan päätähti Xun Zhou näyttelee kaksoisroolia: hän on Meimei, houkutuksia täynnä oleva maailmannainen vailla tunnettua menneisyyttä, mutta videokuvaaja kertoo tarinan, jossa hän on myös Moudan, moottoripyöräkuriiriin rakastuva hämärän bisnesmiehen tytär: kuriiri Mardar – tarkoittavatko nimen alluusiot painajaista vai peräti murhaa? – pettää tytön ja saa rötöksestään vankeusrangaistuksen, mutta vapauduttuaan hän törmää Shanghaissa Moudanin kaksoisolentoon Meimeihin. Obsessio on valmis tavalla, joka ei voi olla muistuttamatta Hitchcockin Vertigosta. ”Jos eräänä päivänä jättäisin sinut, voisitko olla etsimättä minua ikuisesti?” Totuus vai valhe? Uskollisuus vai sittenkin petos?
Pariisin kansainvälisillä festivaaleilla parhaana naisnäyttelijänä palkittu Xun Zhou edustaa nykykiinalaista tähteyttä. Molemmat elokuvan hahmot ovat urbaanin, nykykiinalaisen ja post-sosialistisen Kiinan naisen kuvia. Ne erottuvat selkeästi aiemmista, myyttiseen historiaan ja maaseutuun kiinnittyneistä tähdistä kuten viidennen ohjaajasukupolven suosikki Li Gong ja taisteluelokuvien tähteyttä parhaiten edustava Ziyi Zhang.
Xun Zhou on elokuvan femme fatale, siis nainen, joka ei koskaan ole sitä, mitä hän näyttää olevan. Hänen diskurssinaan on epämukavuus, potentiaalinen epistemologinen trauma, kuten Mary Ann Doane asian määrittelee. Moudan ja Meimei ovat yhdessä juuri tätä: edes se, onko kyseessä sama nainen vai ei, on suurimman osan elokuvasta epäselvää. Vaikka elokuvahistoriallisena kontekstina femme fatalelle yleisesti löydetään film noir, naispahiksia kyllä löytyy helposti jo ennen 1940- ja 1950-lukuja.
Hänen vastapelurinsa on Jia Hongshengin näyttelemä mies, jolla on pakkomielle löytää nainen menneisyydestään – asetelma ei voi olla viittaamatta Alfred Hitchcockin Vertigoon, joka on maailman parhaimman elokuvan paikalle kriitikkoäänestyksissä noussut trilleri 1950-luvun lopusta.
Sūzhōu Hé ei saanut levitystä kotimaassaan Kiinassa, koska Ye Lou vei tämän toisen pitkän ohjaustyönsä ilman viranomaisten lupaa Rotterdamin kansainvälisille filmifestivaaleille. Siitä seurasi paitsi määräaikaiseksi jäänyt levityskielto Kiinassa myös kahden vuoden karanteeni tai panna elokuvanteosta. Ohjaajaa nämä repressiotoimet eivät liikaa ravistaneet, koska vuonna 2006 hän lähetti Kesäpalatsi-elokuvansa Cannesiin ilman elokuvaviranomaisten tarkistusta ja hyväksyntää ja sai siitä, ilmeisesti rikoksen uusijana, peräti viiden vuoden työskentelykiellon.
Jari Sedergren 16.8.2015
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti