Christiane F. – Wir Kinder vom Bahnhof Zoo

Christiane F. – Wir Kinder vom Bahnhof Zoo

Christiane F. – tyttö metroasemalta / Christiane F.

Saksan liittotasavalta 1981. Tuotantoyhtiöt: CLV-Filmproduktion, Popular-Film, Maran Film, Solaris Film GmbH & Co. Tuotannonjohto: Sabine Eichinger, Harald Muchametow.  Tuottajat: Bernd Eichinger ja Hans Weth, Hans Kaden yhteistuottajana ja Bertram Vetter. Ohjaus: Uli Edel. Apulaisohjaajat: Babette Kirchhoff, Petra Materne. Käsikirjoitus: Herman Weigel – Vera Christiane Felscherinowin Kai Hermannille ja Horst Rieckille antamien haastatteluääninauhojen pohjalta.  Kuvaus: Jürgen Jürges, Justus Pankau. Kuvasuunnittelu: Sabine Eichinger, Harald Muchametow. Lavastus: Rainer Schaper, Holger Scholz. Puvut: Myrella Bordt. Ehostus: Colin Arthur. Musiikki: Jürgen Knieper. Laulut: David Bowie, "Christiane F." Leikkaus: Jane Seitz. Ääni: Lothar Mankewitz, miksereinä Hans-Dieter Schwartz ja Sybille Windt. Pääosissa: Natja Bunckhorst (Christiane),  Christiane Reichelt (Babsi), Daniele Jaeger (Kessi), David Bowie (oma itsensä), Eberhard Auriga (vanha narkkari), Jens Kuphal (Axel), Peggy Bussiek (Puppi), Thomas Haustein (Detlev), Jan Georg Effler (Bernd), Rainer Woelk (Leiche), Lothar Chamski (Rolf), Uwe Diderich (Klaus), Ellen Esser (Kessin äiti), Anderas Fuhrmann (Atze), Luts Hemmerling (Bienenstich), Bernhard Janson (Milan), Christiane Lechle (Christianen äiti), Kerstin Malessa (Tina), Cathrine Schabeck (Linda), Stanislaus Solotar (Stottermaxe). Helsingin ensiesitys: 18.12.1981 Orion, maahantuoja: Magna-Filmi Oy Ab – televisioesitys: 12.2.1993 MTV3 – VET 89565 – K16 / K15 (2001) – 3570 m / 138 min 

Huumeet ovat olleet osa nuorisokulttuuria pitkään, mutta elokuvallisen populaarikulttuurin keskiöön ne tulivat vasta 1960-luvun lopulla. 1970-luvun huumekuvaukseen tarvittiin jo jotain muutakin kuin elämyksellinen hippikokemus. Valistuksen nimissä esitetyn rankan kirjallisen tosielämäkuvauksen toivat Suomeenkin uskonnolliset lähetyspiirit, mutta niiden teosten yleisö oli rajattu.

Christiane F:n tarina kertoo vuonna 1962 syntyneestä tytöstä, oikealta nimeltään Vera Christiane Felscherinow, joka kirjasi kahden kuukauden haastattelujen aikana kahden aikakauslehti Sternin toimittajan avulla kokemuksensa huumeisesta elämästä läntisen Berliinin kaduilla vuosilta 1975–1978. Kirjaksi tarinat toimitettiin vuonna 1979. Valkokankaille tarina päätyi kaksi vuotta myöhemmin.

Pikkusiskonsa ja äitinsä kanssa asuva Christiane asuu tyypillisessä kerrostalolähiössä Länsi-Berliinin laitamilla. Monien alueen nuorten tavoin hänkin on kyllästynyt, toimeton ja kuollakseen väsynyt asumaan siellä missä on. Hän saa kuulla uudesta Euroopan moderneimmaksi mainostetusta discosta kaupungin keskustasta. Vaikka on alaikäinen, hän pukeutuu hämäävästi aikuiseksi. Diskossa hän tapaa vähän vanhemman Detlefin, joka pyörii huumeisissa ympyröissä. Alkaa kokeilun kierre, jonka päässä on heroiiniriippuvaisen addiktin ja prostituoidun elämä.

Elokuvan tehtävänä on varoittaa huumeiden käytön vaaroista ensikokemuksista lähtien, mutta onnellisia, huumeettomia lopputulemia ei kerronta rakenna – vaikka kyse on fiktiosta, asia jää puheiden varaan. Syy voi hyvinkin olla se, että tosielämän realiteettien ja valistuselokuvan pelastustarinamuodon välinen ristiriita olisi käytännössä ollut liian suuri.

Kirja ja elokuva olivat menestyksiä, Christianesta itsestään tuli levyttävä julkkis ja kulttihahmo, jonka myötä elokuvan keskeisestä kuvauspaikasta Bahnhof Zoosta muodostui epätodennäköinen turistikohde muillekin kuin päähenkilön ilmiasua jäljitteleville nuorille naisille. Yhdessä poikaystävä Alexander Hacken kanssa hän levytti bändinimellä Sentimentale Jugend ja yhdessä he esiintyivät myös vuonna 1983 julkaistussa saksalaiselokuvassa Decoder.

Christianen tositarina ei ole päättynyt. Hän aloitti myöhemmin ulkomailta Saksaan pysyvästi palattuaan uudelleen huumeiden käytön, sai siitä vankilatuomion ja viimeisimmät uutiset kertovat, että hän menetti 1996 syntyneen poikansa huoltajuuden 2008.