Uuno Turhapuro armeijan leivissä

Uuno Turhapuro armeijan leivissä

Suomi 1984. Tuotanto: Filmituotanto Spede Pasanen. Tuottaja: Pertti ”Spede” Pasanen. Ohjaaja, käsikirjoittaja ja tuotantopäällikkö: Ere Kokkonen. Suunnittelu: Ere Kokkonen, Spede Pasanen, Simo Salminen, Vesa-Matti Loiri. Kuvaus: Martti Kakko. Leikkaus: Eva Jaakontalo. Musiikki: Jaakko Salo. Äänitys: Pekka Lampela, Heikki Partanen. Miksaus: Tuomo Kattilakoski. Lavastus: Kristine Elo. Naamiointi: Sirpa Östring-Järvinen. Puvut: Irma Aaltonen. Pääosissa: Vesa-Matti Loiri (Uuno Turhapuro), Marjatta Raita (Elisabeth Turhapuro), Tapio Hämäläinen (puolustusministeri Tuura), Marita Nordberg (rva Tuura), Simo Salminen (Sörlsessön), Elli Castrén (Tuuran sihteeri), Pertti Pasanen (Härski Hartikainen), Jyrki Kovaleff (kapteeni Brynner), Mauno Blomqvist (kersantti Koistinen), Eero Pikkarainen (vääpeli), Jarkko Rantanen (vänrikki Naapero), Yrjö Parjanne (eversti Kaarna), Hannele Lauri (Marina Kaarna), Helge Herala (puolustusvoimain komentaja), Maija-Liisa Peuhu (Mirja Putinki, Päivälehden toimittaja), Ismo Kallio (presidentti Mauno Koivisto), Ville-Veikko Salminen (hovimestari), Juhani Kumpulainen (Ilpo, eversti), Ulla Tapaninen (parturi), Riitta Väisänen (sotilaskodin tarjoilija), Aarno Sulkanen (pohjalainen vapaaehtoinen), Aarre Karén (sotaoikeuden jäsen), Mikko Kivinen (alokas), Olli Rahnasto, Eini. Helsingin ensiesitys: 31.8.1984 Rex ja Ritz. Televisiolähetyksiä: 6 x MTV3 – VET A-25038 – S – 2940 m / 107 min

Uuno Turhapuro armeijan leivissä vuodelta 1984 on yhdeksäs Turhapuro-elokuva, mutta ensimmäinen Ere Kokkosen käsikirjoittama. Tarinan perusajatus, sota Ruotsia vastaan on Pasasen. Elokuvaa kuvattiin Helsingin Santahaminassa.

Elokuvan käsikirjoituksiin ovat Turhapuron isän Pertti ”Spede” Pasasen ja Kokkosen lisäksi tuoneet omia ideoitaan myös pääosan näyttelijä Vesa-Matti Loiri ja ”Speden” pitkäaikainen näyttelijäkumppani Simo Salminen. Näyttelijät hyödynsivät myös omia esiintymisiään ja niinpä esimerkiksi upseerikerholla nähtävä biljardikohtaus kirjoitettiin elokuvaan mukaan Vesa-Matti Loirin toiveesta. Hän myös suunnitteli kohtauksen vanhan TV-esiintymisensä pohjalle.

Uuno Turhapuro armeijan leivissä on seitsemänneksi katsotuin kotimainen elokuva. Ilmestymisvuonna 1984 sen katsoi neljässä kuukaudessa yli 680 000 maksanutta katsojaa – kokonaissaldoksi tuli lopulta yli 750 000. Tarkkojen tilastojen aikana vuodesta 1972 se on edelleen katsotuin kotimainen elokuva. Elokuvaa hyödynnettiin myös seitsenosaisessa televisiosarjassa, joka on esitetty televisiossa peräti seitsemän kertaa.

Kun Uunon appiukosta tulee puolustusministeri, hän päättää laittaa Uunon armeijaan päästäkseen eroon hankalasta henkilökohtaisesta tapauksestaan. Kun nepotistinen asetelma selviää armeijan hierarkialle, Uuno joutuu nostekierrokseen: ministerin sukulaista pitää kohdella mahdollisimman hyvin. Ylennyksiltäkään ei vältytä ja Uunon urakierto on hämmästyttävän nopeaa. Kun asiat tietysti karkaavat käsistä, edessä on maasota Ruotsin kanssa – teema jota Arto Paasilinna oli hyödyntänyt romaanissaan Operaatio Finlandia jo edellisellä vuosikymmenellä.

Uuno Turhapuro armeijan leivissä on sekoitus uutta ja vanhaa. Konsepti toimii ja käsikirjoitus on selvästi sarjan kärkipäätä. Ideoita on ollut runsaasti, sillä värikuvauksesta huolimatta elokuva on varsin pitkä, vajaata varttia vaille kaksituntinen. Tuotantorahoista ei siis ole säästetty. Jälki onkin tavallista huolitellumpaa, joka voidaan laskea Ere Kokkosen ansioksi.

Triviatietoina mainittakoon, että Pertti Pasanen oli vänrikki ilmatorjunnan alalla ja Loiri kotiutettiin alikersanttina Suomenlinnan Rannikkotykistörykmentistä. Simo Salminen selvisi kahdeksalla kuukaudella Santahaminan Jääkäripataljoona 2:ssa, mutta sai tarkka-ampujakoulutuksen. Loiri oli ollut armeijan mainosmiehenä jo Pertsa Reposen sketsikomediassa Sotasankarit 1960-luvun puolivälissä, joka päivitti hieman vanhakantaisesti armeijan vanhan sotaimagon modernimpaan velmuiluun sen jälkeen, kun varsinainen sotilasfarssien aika oli auttamattomasti ohi.

- Jari Sedergren 25.2.2015