Hymyilevä
mies
Den lyckligaste dagen i Olli
Mäkis liv / The Happiest Day in the Life of Olli Mäki
Suomi – Saksa – Ruotsi 2016. Tuotantoyhtiö: Elokuvayhtiö Aamu. Yhteistuotantoyhtiöt: Nicastro
/ Tre Vänner Sol Bondy ja One Two Films. Tuottaja: Jussi Rantamäki. Yhteistuottajat:
Nicklas Wickström ja Jamila Wenske. Ohjaus: Juho Kuosmanen. Käsikirjoitus: Mikko Myllylahti,
Juho Kuosmanen. Kuvaus: Jani-Petteri Passi. Leikkaus: Jussi Rautaniemi. Lavastus:
Kari Kankaanpää. Puvut: Sari Suominen. Ehostus: Salla Kaarina
Yli-Luopa. Musiikki: Laura Airola, Joonas Haavisto, Miika Snåre. Visuaaliset efektit: Jonas Lindfors ja
Evelina Åström (efektiartistit), Mats Holmgren (digital colourist) Ääni:
Pietu Korhonen. Pääosissa: Jarkko Lahti (Olli Mäki), Eero Milonoff (Elis
Ask), Oona Airola (Raija Jänkä), John Bosco Jr. (Davey Moore), Juha Mäkinen (reportteri),
Joonas Saartamo (nyrkkeilijä). Helsingin ensi-ilta: 2.9.2016. 92 min
Vuoden kohutuin ja odotetuin uutuus on ollut Juho Kuosmasen Hymyilevä mies. Maailmanensi-illan
Cannesin elokuvajuhlilla saanut elokuva voitti arvostetun Un Certain Regard
-sarjan pääpalkinnon. Kuosmanen oli lunastanut pääsyn sarjaan edellisvuotisella
lyhytelokuvallaan Taulukauppiaat,
joka palkittiin myös Cannesissa.
Elokuvan tarina ammentaa 1960-luvun alun tositilanteesta. Nyrkkeilijä
Olli Mäki (Jarkko Lahti), ”Kokkolan leipuri”, sai vastaansa 17. elokuuta 1962
Helsingin Olympiastadionilla amerikkalaisen höyhensarjan maailmanmestaruutta
puolustavan Davey Mooren. Kokeneen Mooren jatkoura oli traaginen, sillä hän
kuoli vain neljä päivää seuraavan, nyt tappiollisen maailmanmestaruusottelun
jälkeen ottelussa saamiin vammoihin. Tapaus aiheutti laajan keskustelun
tuomarin toimintaperiaatteista, varsinkin siitä, milloin epätasainen ottelu
pitäisi keskeyttää.
Mustavalkoisen, 16 mm:n filmille kuvatun elokuvan fokus ei ole itse
ottelussa vaan siihen valmistautumisessa. Edessä oli mahdollisuus kokea voiton
myötä ”elämän onnellisin päivä”, kuten psykologista silmää omasta mielestään
omaava valmentaja Elis Ask (Eero Milonoff) yrittää siirtää omaa kokemustaan
hieman vastahakoiselle valmennettavalleen.
Juroluonteinen Mäki ei myöskään piittaa kissanristiäisistä, joita
manageri Askin omaksuma markkinointi- ja mainontatekniikat vaativat
urheilijaltakin jo yli puoli vuosisataa sitten. Valmistautumista hieman
ankeissa olosuhteissa ei helpota se, että Mäki rakastuu tyttöystäväänsä, jonka
läsnäolo muodostaa managerin näkökulmasta riipaisevan, keskittymistä
häiritsevän ongelman. Hymyilevän miehen
kannalta oleellista on se, että kuvio pysyy kasassa. Katsojan päättely, joka
tietysti perustuu elokuvan tekijöiden visuaaliseen kerrontaan ja näyttelijöiden
harjoittamaan sanattomaan viestintään, pelaavat tässä hyvin yhteen. Katsoja
imaistaan mukaan kuplaan, joka ei puhkea.
Hymyilevän miehen menestys sen ja katsoneiden parissa ei selvästikään ole
yhden tekijän tulosta: valkokankaalle on tuotu hieno osoitus saumattomasta
yhteispelistä oivaltavan käsikirjoituksen, upeankuvauksen ja tarkan ja toimivan
ohjaus- sekä näyttelytyön kesken.
Jos Hymyilevälle miehelle
haluaa etsiä vertauskohtia muun Euroopan elokuvasta, katse suuntautuu Unkariin,
josta on viime vuosina tullut, ehkä pohjimmiltaan Bela Tarrin inspiroimina,
varsin mainioita elokuvia ja mainioiden elokuvien myötä myös menestystä
kansainvälisesti.
Kuosmasen ja hänen myötään nuorten elokuvantekijöiden läpimurto
eurooppalaiselle huipulle on tosiasia.
-
Jari Sedergren
26.8.2016
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti