Pet Sematary

Pet Sematary

Uinu, uinu lemmikkini / Jurtjyrkogården

Yhdysvallat 1989. Tuotantoyhtiö: Paramount PIctures. Tuotantopäällikkö: Tim Zimmermann. Tuottaja: Richard P. Rubinstein. Ohjaus: Mary Lambert. Käsikirjoitus: Stephen King romaanistaan ”Pet Sematary” (1983). Kuvaus: Peter Stein. Kuvasuunnittelu: Michael Z. Hanan. Lavastus: Dins W. W. Danielsen (art.dir), Kathe Klopp (lavasteet). Puvut: Marlene Stewart. Ehostus: Lance Armderson, David LeRoy Anderson. Musiikki: Elliot Goldenthal. Ramones. Leikkaus: Daniel P. Hanley, Michael Hill. Ääni:. Äänitehosteet:. Pääosissa: Dale Midkiff (Louis Creed), Fred Gwynne (Jud Crandall), Denise Crosby (Rachel Creed), Brad Greenquist (Victor Pascow), Michael Lombard (Irwin Goldman), kissa (Church), Miko Hughes (Gage Creed), Susan Blommaert (Missy Dandridge), Mara Clark (Marcy Charlton), Kavi Raz (Steve Masterton), Mary Louise Wilson (Dory Goldman), Andrew Hubatsek (Zelda). Helsingin ensiesitys: 1.12.1989 Formia 1. maahantuoja: United Pictures Finland Oy. Televisiossa: 11.9.1983 ja 17.2.1996 TV2, 29.6.2008 ja 15.8.2009 Nelonen. VET: 92655 – 2810 m – K18 – 103 min. ”Lyhennetty 2. osan hirttäytymiskohtausta ja 4. osan tappokohtausta.” Poisto: 11 sekuntia.

Stephen Kingin romaani Uinu, uinu lemmikkini saavutti suursuosion jo ilmestyessään 1983. King oli itse käsikirjoittamassa elokuvaa, jonka ohjaaja Mary Lambert sai valmiiksi kuutta vuotta myöhemmin 1989. Ohjaaja oli tunnettu mm. Madonnan hätkähdyttävistä rockvideoista ja kahta vuota aiemmin julkaistusta trilleristään Siesta. Stephen King vilahtaa itse elokuvassa hautajaispastorin roolissa.

Tarinassa amerikkalainen Creedin perhe on epäonnistunut talon valinnassa Bostonin lähettyvillä. Sinänsä mukiinmenevä omakotitalo sijaitsee jyräävien säiliöautojen liikenteen kuormittaman tien varressa, eikä varsinkaan pieniltä eläinuhreilta siellä voi välttyä. Läheisyydestä löytyy lemmikkieläinten hautausmaa, joka on paitsi lemmikkien ikisijaksi tarkoitettu myös intiaanien pyhä paikka, jossa kuolleetkin voivat saada uuden elämän, mutta eivät suinkaan samanlaisina kuin mitä he olivat aikaisemmin.

Tohtori Creedin perhe saa tietää paikkojen salaisuudet tai pikemminkin osan niistä naapurin vanhalta papalta Jud Crandallilta (Fred Gwynne) ja kun tapahtumat satuttavat perhettä, tohtori on valmis mihin tahansa…

Kauhuelementeiltään elokuva on pitkälle perinteinen ja romaaniin verrattuna tapahtumien taustoja elokuvassa selitetään huomattavasti vähemmän. Myöskään Creedin perhettä ei läpivalaista – enemmän kyse on siitä, miten heille tapahtumien melskeessä käy.

Kauhutraditioihin voi lukea elokuvan hirviömäisen kotieläimen tai pienen lapsen. Ne kuuluvat nykykatsojan hallitsemaan repertuaariin, kuten myös omakotitalon painajaismainen tunnelma äänitehosteineen. Äänten ohella positiivista elokuvan räiskyvälle luonteelle on värien käyttö. Pelkotunnelmien jatkuvuutta katkotaan huumorilla, mutta elokuvan tempo on koko ajan kiivas, missä voi nähdä ajan rockvideoiden vaikutusta.

Uinu, uinu lemmikkini oli elokuvatarkastamollekin pieni painajainen, sillä ikärajan alentamisyritykset leikkausten jälkeen ensin estettiin, kun uusintatarkastukseen ei suostuttu, mutta lautakuntavalituksen jälkeen leikkaukset voitiin panna toteen ja ikäraja laski ollen ensin äänestyspäätöksillä K16 ja edelleen lakiuudistuksen jälkeen lopulta jopa K15.

Mary Lambert ohjasi elokuvalleen jatko-osan kolmea vuotta myöhemmin 1992.

-       Jari Sedergren 22.4.2016