The Beasts of
the Southern Wild
Yhdysvallat 2011. Tuotantoyhtiö:
Cinereach, Count 13 Pictures, Journeyman Pictures. Tuottajat: Michel
Gottwald, Dan Janvey, Josh Penn. Ohjaus: Benh Zeitlin. Käsikirjoitus:
Lucy Alibar, Benh Zeitlin – Alibarin näytelmästä ”Juicy and Delicious”. Kuvaus: Ben Richardson. Lavastus:
Alex DiGerlando (production
designer), Dawn Masi (art director), Erin Staub (set decoration). Erikoistehosteet:
Neil Stockstill. Puvut: Stephani Lewis. Ehostus: Carlos Savant,
Brittany Marie Mroczek. Musiikki: Dan Romer, Benh Zeitlin. Leikkaus:
Crockett Doob, Affonso Gonçalves. Ääni: Stevie Boeddeker. Pääosissa:
Quvenzhané Wallis (Hushpuppy), Dwight Henry (Wink), Levy Easterly (Jean Battiste),
Lowell Landes (Walrus), Pamela Harper (Little Jo), Gina Montana (Miss
Baathsheba), Amber Henry (LZA), Jonshel Alexander (Joy Strong). Nicholas Clark (poika soittokellon kanssa), Joseph
Brown (Winston). Helsingin ensiesitys: 11.1.2013 Kino Engel – maahantuoja:
Cinema Mondo 93 min
Beasts of the Southern
Wild on ohjaaja Benh Zeitlinin ensimmäinen pitkä
elokuva. Taustalla toimii riippumaton tuotantokollektiivi Court 13 Pictures, jonka
lähtökohtana on ”tee-se-itse”. Elokuvan tekoon värvättiin ohjaajan sukulaisia
ja ystäviä ja suuri osa näyttelijöistä on amatöörejä, jotka ovat kotoisin Bayou-alueelta
eteläisessä Lousianasta. Päähenkilön, 6-vuotiaan Hushpuppyn esittäjä, valittiin
3500 tarjokkaasta. Hänen sairaalloista isäänsä esittävä Dwight Henry on
ammatiltaan leipuri New Orleansista. Ohjaajan inspiraatio elokuvan teemaan
syntyi New Orleansin kärsimästä täystuhosta Kathrina-myrskyn yhteydessä.
Amatööreistä
huolimatta elokuvan tekninen koneisto ei ole suomalaiseen silmään aivan pieni:
erikoistehosteisiin ja visuaalisiin efekteihin on värvätty monikymmenpäinen
joukko. Myöskään musiikkipuolen ryhmää – jonka voi sanoa onnistuneen tehtävässään
– ei ole pyritty mitenkään supistamaan, onhan ohjaaja yksi musiikin tekijöistä.
Elokuva
kuvaa ihmisiä, jotka ovat irrottautuneet mahdollisimman pitkälle yhteiskunnan
rakenteista ja muodoista. Lähinnä veden antimilla elävät ihmiset asuvat
kaupunkia suojaavan tulvapadon ulkopuolella, kalojen ja äyriäisten sekä alligaattorien
kansoittamalla suoalueella. Se on vaarassa pyyhkiytyä sekä kartalta että
fyysisesti elämän kirjoista minkä tahansa sopivan luonnonkatastrofin yhteydessä.
Vaikka supertulva uhkaa henkeä ja omaisuutta, moni alueen asukas kärvistelee
kieltoalueella poistumiskehotuksista huolimatta. Sattuma sanelee, jäävätkö he
henkiin vai eivät, ja se näyttää riittävän heille. Jäljelle jääneiden turvana
on oikeastaan vain toisten samanlaisten muodostama yhteisö. Ulkopuolisen avun suhteen
heillä on lähinnä epäilyksiä. Avustajien tullessa tarkastelemaan tuhoja he
lähinnä haluavat päästä siitä irti niin nopeasti kuin mahdollista. Oma etu tai
rationaalinen käyttäytyminen ei ole elämän prioriteetti, pikemminkin päinvastoin.
Vaikka
monet tekijät sitovat elokuvan ympäristön reaaliseen maailmaan,
tekijäkollektiivin omin käsin louisianalaiselle huoltoasemalle rakentama
Bathtubin kylä on täysin kuvitteellinen, lavastettu ja elokuvakin perustuu
teatterinäytelmään. Silti se onnistuu vakuuttamaan pienen alakulttuurin
voimasta, selviytymisen halusta ja pyrkimyksestä itsenäiseen, ”vapaampaan”
elämään kuin mitä järjestäytyneessä yhteiskunnassa on mahdollista. Näin vaikka näitä
itsepäisiä ihmisiä vastassa eivät tällä kertaa ole yhteiskunnan väkivaltakontrollin
edustajat vaan armottomat luonnonvoimat.
– Jari Sedergren 15.9.2015
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti