Aimez-vous Brahms?

Suom. nimi Pidättekö Brahmsista? Valmistusmaa: Ranska, Yhdysvallat 1961. Tuotantoyhtiö: Argus Film, Mercury Productions, UA United Artists Pictures Inc. Tuottaja: Anatole Litvak. Ohjaus: Anatole Litvak. Käsikirjoitus: Samuel A. Taylor Françoise Saganin romaanista "Aimez-vous Brahms?". Kuvaus: Armand Thirard. Lavastus: Alexander Trauner. Puvut: Christian Dior (Bergman). Ehostus: Marc Blanchard (hiukset), Georges Bouban (meikkitaiteilija), Joan Johnstone (hiukset), John O'Gorman (meikkitaiteilija). Musiikki: Georges Auric. Laulut: Johannes Brahms, osa 3. sinfoniasta F-duurissa, op. 90. Leikkaus: Bert Bates. Ääni: Jacques Carrère. Pääosissa: Ingrid Bergman (Paula Tessier), Yves Montand (Roger Demarest), Anthony Perkins (Philip Van der Besh), Jessie Royce Landis (rva Van der Besh), Pierre Dux (Maître Fleury), Jackie Lane (ensim. Maisie), Jean Clarke (toinen Maisie), Michèle Mercier (kolmas Maisie), Uta Taeger (Gaby), André Randall (hra Steiner), Peter Bull (asiakas), Alison Leggatt (Alice), David Horne (kuningattaren neuvonantaja), Diahann Carroll (yökerhon laulaja). Lisäksi: Marcel Archard, Michel Arene, Henri Attal (mies konsertissa), Yul Brynner (ekstra yökerhokohtauksessa), Jean-Pierre Cassel (tanssija), Germaine Delbat, Sacha Distel, Maurice Druon, Annie Duperoux (Madeline Fleury), Michel Garland (nuori mies yökerhossa), Raymond Gérôme (Jimmy), Jean Hébey (herra Cherel, mies klubilla), René Lefevre-Fell, Colin Mann (lakimies), Yves-Marie Maurin, Jean Michaud, Jean Ozenne, Lee Patrick (Mme Fleury), Jeanne Provost, Françoise Sagan, Hélène Tossy, Paul Uny (tarjoilija), Dominique Zardi (mies konsertissa). Helsingin ensiesitys: 13.10. 1961 Rea, Ritz. Televisiolähetys: 27.7. 1969 YLE TV1 – maahantuoja: UA United Artists Pictures Inc. – VET 58730 – K16 – 3300 m / 121 min

Anatole Litvakin hienostuneen rakkauselokuvan teemoina ovat paitsi mahdottomien suhteiden ja rakkauksien tragediat myös ikäeron merkitys parisuhteessa ja keski-ikäisen naisen maailma seksuaalisuuksineen.

Françoise Saganin menestysromaaniin perustuvassa Pidättekö Brahmsista?–elokuvassa Ingrid Bergman on Paula, menestynyt, keski-ikäinen sisustussuunnittelija, joka on joutunut loukkuun suhteessaan liikemies Rogeriin (Yves Montand). Roger on Paulan rakastama mies, joka samaastaan rakkaudesta huolimatta ei voi olla muuta kuin oma vastuuton minänsä.

Paula saa tehtäväkseen sisustaa rikkaan amerikkalaisen lesken asunnon Pariisissa ja tapaa siellä eksyksissä olevalta vaikuttavan ja helposti haavoittuvan Philipin (Anthony Perkins), lesken 24-vuotiaan, lakia muodollisesti opiskelevan, mutta lähinnä tyhjää toimittavan pojan, joka tietysti ihastuu nelikymppiseen naiseen.

Paula on joko saanut kylläkseen vihjeistä miehensä todennäköisestä uskottomuudesta tai sitten yksinkertaisesti tulee imarrelluksi nuoren kurtiseeraajansa kiinnostuksesta, käy hänen kanssaan yhteisellä lounaalla ja kuuntelemassa konsertissa Brahmsin kolmatta sinfoniaa.

Kun sitten Roger matkaa jälleen kerran pitkälle liikematkalle, Paula ajautuu sinnikkään Philipin matkaan, osin täyttääkseen sitä tyhjiötä mikä syntyy hänen mielessään Philipin naisystävistä.

Ylipääsemättömiä mutkia matkaan syntyy, kun Philip tulee liiankin riippuvaiseksi Paulasta, jota puolestaan vaivaa syyllisyys nuoresta rakastajasta. Roger palaa matkaltaan ja huomatessaan menettävänsä naisensa lupaa parantaa tapansa, mutta sen lupauksen luotettavuutta ei kannata arvioida sen kestävämmäksi kuin aikaisempienkaan.

Litvak käyttää hyväkseen elokuvan tarinankerronnalle tyypillisiä muotoympyröitä sovittaakseen yhteen nyt käsillä olevan tarinan monet merkitykset. Elokuva alkaa ja loppuu samalla episodilla, Philip harhailee kuin eksyksissä kaupungilla aikaa tappaakseen ja pääkohtauksessa Paula kutsuu Philipiä spiraalimaisen portaikon yläpäästä. Jopa Brahmsin musiikki käyttää hyväkseen kolmiorakkauteen soveltuvaa syklistä melodiamallia.

Musiikki on muutenkin elokuvassa tärkeässä roolissa, sillä sitä käytetään johtomotiivina läpi filmin. Kaiken tarkoituksena on alleviivata loukkuun tai kiikkiin joutumisen tunnetiloja, niitä hetkiä elämässä, jolloin kukaan ja mikään ei mene minnekään ja kaikkialla vaanii ajatus siitä, että tarina – meidän, romaanihenkilöiden tai elokuvan – ei pääty hyvin, koska se on tuomittu epäonnistumaan.

Julkaistu Orionin elokuvaesitteenä 22.4. 2004,
Jari Sedergren