Le Fabuleux Destin d'Amélie Poulain

Suom nimi: Amélie. Ruots. nimi: Amélie från Montrmartre. Valmistusmaa: Ranska 2001. © Victoires Productions / Tapioca Films / France 3 Cinéma. Tuotantoyhtiöt: Claudie Ossard Productions, Victoires Productions, Tapioca Films, FR3 – France 3 Cinéma, MMC Independent GmbH, La Sofica Sofiergie 5, Filmstiftung Nordrhein-Westfalen, Le Studio Canal+. Tuotannonjohto: Claudio Ossard. Tuottaja: Claudio Ossard, Arne Merrkamp van Emb­den (Saksa), Jean-Marc Deschamps. Ohjaus: Jean-Pierre Jeunet. Käsikirjoitus: Guillaume Laurant, Jean-Pierre Jeunet. Kuvaus: Bruno Delbonnel. Lavastus: Aline Bonetto. Marie-Laure Valla. Erikoistehosteet: Yves Domenjoud (erikoistehosteet). Alain Carsoux (visuaaliset tehosteet). Jean-Pierre Lelong (äänitehos­teet). Puvut: Madeline Fontaine. Ehostus: John Nollet (hiukset), Nathalie Tissier (makeup). Musiikki: Yann Tiersen. Otteita Samuel Barberin teoksesta "Adagio for Strings". Leikkaus: Hervé Schneid. Ääni: Alexandre Widmer, Marilena Cavola. Pääosissa: Audrey Tautou (Amélie Poulain), Mathieu Kassovitz (Nino Quincam­poix), Rufus (Raphaël Poulain, Amélien isä), Yolande Moreau (Madeleine Wallace), Lorella Cravotta (Amen­dine Poulain, Amélien äiti), Serge Merlin (Dufayel), Artus de Penguern (Hipolito, kirjailija), Urban Cancelier (Collignon, kauppias), Dominique Pinon (Joseph), Maurice Bénichou (Bretodeau), Claude Perron (Eva, strippari), Michel Robin (hra Collignon). Helsingin ensiesitys: 26.10. 2001 Bio Rex, Tennispalatsi 6 – maahantuoja: Cinema Mondo – S – 121 min

Pariisilaisen kulmakahvilan työntekijä Amélie on sankaritar romanttisessa sadussa, joka on tarina kai­puusta. Amélien vanhemmista äiti on neuroottinen ja isä jäävuori: kotona on niin tylsää että kultakalakin yrittää itsemurhaa säännöllisin väliajoin. Amélie elää mielikuvitusmaailmassa eikä halua kohdata omaa elämäänsä.

Amélien elämä suorastaan kiljuu muutosta: se tulee prinsessa Dianan kuoleman jälkireaktioiden myötä sattumalta. Hänen elämäntehtäväkseen tulee toimia hyväntekijänä muille. Näin Amélien elämä on täynnä kommeluksia, kompia ja käytännöllisiä piloja. Amélie hyviin puoliin kuuluu kuitenkin se, että hän on valmis ottamaan maailman vastaan luontevasti silmät apposen avoimena.

Audrey Tautou on pääosassaan saanut kerrassaan loisteliaan yleisö- ja kriitikkovastaanoton. Adjektii­vit lumoava, pirteä, älykäs, herkkä, lapsenomainen yhdistyvät arvosteluissa hänen kykyynsä välittää tunteet koskettavalla tavalla jo pelkällä kuvalla hänen kasvoistaan. Amélien rakkauden kohdetta Ninoa, pornokaupan myyjää, joka keräilee muiden ihmisten hylkäämiä valokuvia, näyttelee Mathieu Kassovitz luontevasti jalat maassa. Rakkauden kohdatessaan Amélie ei saa ilmaistua tunteitansa suoraan, mikä tekee elämän varsin vauhdikkaaksi ja ajoittain lähinnä pyörremyrskyn kaltaiseksi.

Ohjaaja Jean-Pierre Jeunet tunnetaan visuaalisesta rikkaudestaan elokuvista Delicatessen ja Kadon­neiden lasten kaupunki. Ohjaus ja leikkaus pitävät yllä vauhtia: kameraliikkeet kuten zoomauskikkailut voivat herkempiä häiritäkin. Värimaailma on korostettu, seepia paljastuu ohjaajan mieliväriksi.

Jeunet tunnetaan myös elokuvaohjauksestaan Alien: Ylösnousemus. Mutta sen synkästä maailmasta, ruosteesta ja teräksestä ei ole tietoakaan tässä elokuvassa.

Amélien Pariisi on kirkas ja valoisa, ehkä aurinkoisempi kuin todellinen Pariisi, sillä sekä ohjaaja, lavastaja että tietokoneillaan visuaalista ilmettä parantaneet "digitalistit" ovat siihen pyrkineet siivoa­malla kuvauspaikoilta autot ja graffitit ja jopa poistamalla tai korvaamalla mainokset elokuvan värimaa­ilmaan sopiviksi.

Mikäli Pariisi katoaisi ja veisi rakkauden mennessään, amerikkalainen elokuva-alan lehti Variety uskoi vakaasti arkeologien pystyvän rekonstruoimaan Pariisin kelallisella Amélieta. Elo­kuva tekee myös kunniaa monille ranskalaistaiteilijoille: osansa saavat taidemaalari Pierre Auguste Re­noir ja hänen elokuvaohjaajapoikansa Jean kuten myös elokuvaohjaajat Marcel Carne and Rene Clair.

Julkaistu Suomen elokuva-arkiston elokuvaesitteenä 16.4. 2003,
Jari Sedergren