dolce...

Valmistusmaa: Japani, Venäjä 1999. Tuotantoyhtiö: Quest (Japani), Studio Bereg (Venäjä). Tuottaja: Yudgi Kogure, Vladimir Persov. Ohjaus: Aleksandr Sokurov. Käsikirjoitus: Toshio Shimaro (story), Aleksandr Sokurov. Kuvaus: Koshiro Ozu. Musiikki: Nikita Bogoslovski, Johan Sebastian Bach. Leikkaus: Aleksei Jankowski, Sergei Ivanov. Äänitys: Sergei Moshkov. Esiintyjät: Miho Shimao (itse, Toshio Shimaon leski), Maya Shimao (itse, Toshio Shiamon tytär). – 60 min

Aleksandr Sokurovin videoelokuva dolce… on omistettu tunnetuille ihmisille, vuonna 1986 kuolleelle japanilaiselle kirjailijalle Toshio Simaolle sekä hänen leskelleen ja tyttärelleen. Elokuvassa leski Miho Shimao kertoo kirjailijan elämän dramaattisista käänteistä ja työstä.

Elokuvan ensimmäinen osa muodostuu montaasista, jonka aineksina ovat Shimaon elämästä kertovat still-valokuvat, ja jota täydentää selittävä voice-over selostus. Toinen osa on puolestaan intiimiä, sanatonta dokumentaarielokuvaa kirjailijan vaimosta.

Kertomuksen pääulottuvuudeksi muodostuu kirjailijan elämän sijaan lesken lyyrinen monologi. Leski puhuu omasta elämästään, kaipuustaan ja muistostaan miehestänsä, elämästään vammautuneen tyttärensä kanssa yksinäisellä saarella keskellä valtamerta, eristyksissä muista ihmisistä. Leski löytää itsensä introspektion, itseanalyysin kautta. Impressionistisin vedoin muistin ääriviivat paljastuvat, ja esiin tulevat ristiriitaisia tunteita herättävät tunnelmat ja erilaisten psyykkisten tilojen vivahteikkuus.

Yksilöllisestä ilmiasusta ja kulttuurin eroista huolimatta ohjaaja Sokurov ei pidä japanilaisuutta jonakin muusta maailmasta eroavana. ”Usein kun olen ollut Japanissa, huomaan että suurin osa niistä asioista jotka erottavat Japanin muusta maailmasta, ovat kuvitteellisia. Japanilaisessa tavassa katsoa maailmaa ja japanilaisessa kulttuurissa on paljon yhteistä muun maailman taiteen kanssa. Sama yhteys löytyy Rembrandtilta tai Düreriltä, on niin paljon enemmän yhteistä kuin eroavaisuuksia.”

Julkaistu Suomen elokuva-arkiston elokuvaesitteenä 18.1. 2003,
Jari Sedergren