Arsenal

Neuvostoliitto, 1929. Tuotantoyhtiöt: Vufku (Odessa). Ohjaus ja käsikirjoitus: Aleksandr Dovzhenko. Ohjaajan apulainen: L. Bodik. Kuvaus: D. Demutskij. Lavastus: I. Spinel, V. Müller. Apulaisohjaaja: A. Kapler. Musiikki: I. Belza. Pääosissa: S. Svashenko (Timosh, "Arsenal"-tehtaan työläinen, N. Kutshinskij (Petljura), D. Erdman (saksalainen upseeri), S. Petrov (saksalainen sotilas), G. Harjkov (puna-armeijalainen), A. Butshma (silmälasipäinen saksalainen sotilas), Mihailovskij (kansallismielinen), A. Jevdakov (Nikolai II), F. Merlatti, N. Nademskij, B. Zagorskij, T. Vagner. Ensi-illat: Kiovassa 25.2.1929, Moskovassa 26.3.1929. Teatterilevitys: Kosmos-Filmi Oy. VET: 79341 – K 11 – 1820 m / 79 min

Aleksandr Dovzhenko ensimmäisen elokuvansa Sumka dipkurjera (Diplomaattikuriirin salkku) vuonna 1926 Odessan studiossa. Se oli vallankumouksellinen seikkailufilmi. Kuitenkin vasta 1927 ilmestynyt Zvenigora oli ensimmäinen "dovzhenkomainen" teos. Arsenal valmistui 1929 – Zvenigoran jälkeen ja ennen Maata – ja se sisältää jo kaikki ne nimenomaan mykän kauden Dovzhenkolle tyypilliset piirteet, jotka pääsivät kukoistukseen hänen merkittävimmässä teoksessaan Maa (1930).

Arsenal on paitsi tribuutti Kiovan ammustehtaiden työläisille myös historiallis-vallankumouksellinen eepos Ukrainan vallankumoustaisteluista. Sen pääteemana on kansalaissota Ukrainassa, joka oli hajonneen Venäjän suurin ja arvokkain valtio. Vähäinen bolsevikkijoukko puolustaa piiritettyä kaupunkia "Radan" eli ukrainalaisten, erityisesti Nikolai II:n vallastasyöksemisen jälkeen Venäjästä irti pyrkivien nationalistien hyökkäyksiä vastaan. "Rada" perustettiin itse asiassa Saksan keisarin aloitteesta ja saksalaisten kiväärien pistimien varaan Kiovassa ja se julisti Ukrainan itsenäiseksi tammikuussa 1918. Leninin johtama bolsevikkihallitus halusi pitää lokakuussa 1917 syntyneen Neuvosto-Venäjän yhtenäisenä, mistä seurasi monivuotinen sisällissota. Kapinoihin Ukrainassa oli kyllä totuttu jo 1910-luvulla.

Elokuvan juonen ytimessä on tapahtumasarja, jossa vallankumoukselliset piileskelevät kaupungin asevarastossa ja taistelu yltyy tiiviiseen loppukohtaukseen, jossa ohjaajan taidot todella pääsevät esille.

Dovzhenko itse oli ollut Ukrainassa kuohuvalla elokuvan tapahtuma-aikaan ja jopa taisteli nationalistien puolella, mutta hän kääntyi myöhemmin bolsevikiksi. Näin elokuvan painotusten taustalla on erittäin vahvoja henkilökohtaisia kokemuksia, eivätkä ne olleet merkki mistään synnittömästä elämästä. Hän itse sanoi: "Halusin tehdä elokuvan vallankumouksesta, enkä mistään palatsivallankumouksesta, vaan sellaisesta talonpoikien, työläisten ja intellektuellien vallankumouksesta, jotka tekivät vallankumouksen eivätkä itse saaneet siitä mitään."

Dovzhenko aloittaa tapahtumien taustoituksen varsin perinteisellä bolsevikkielokuvien kaavalla: tsaarin järjestelmän rappio ja sorto tulevat vahvasti esille ja siinä puututaan myös ensimmäisen maailmansodan tuomaan kurjuuteen. Näin laajan taustoituksen vuoksi Arsenal on hyvin fragmentaarinen esittäessään välähdyksiä ensimmäisen maailmansodan rintamalta, eikä se pääse siitä kunnolla irti seuratessaan Ukrainan kansallismielisten kokouksia ja talonpoikien ja työläisten taistelua neuvostovallan luomiseksi Ukrainassa.

Arsenalin keskushahmona on useimmille Dovzhenkon elokuville tyypillinen kuolemattoman ukrainalaisen hahmo: tällä kertaa se on Arsenal-tehtaan työläinen, vastikään rintamalta palannut Timosh, joka ainoana koko filmin läpi kulkevana hahmona antaa elokuvan katkonaisille kuvauksille määrätyn sisäisen yhteyden.

Dovzhenko ei jää elokuvassaan pelkkien poliittisten ja vahvasti esillä olevien uskonnonvastaisten teemojen esiintuojaksi. Sen sijaan elokuvasta syntyy kompleksinen symboliikkaa täynnä oleva lyyrinen työ – ja sillä on paradoksaalista kyllä herooiselle taisteluteemalle lähes vastakkaisesti samalla myös sodan kauhuja vastustava sanoma.

Dovzhenko rikkoo narratiivisia konventioita ja upottaa katselijansa shokeeraaviin ja kauniisiin kuviin, joilla on sanottu olevan lähes hypnoottinen vaikutus.

Julkaistu Orionin elokuvaesitteenä 19.8.2003