Taistelun tie. Kotirintamalta etulinjoille talvella 1939-1940

Muita nimiä: Vår kamp. Från hemfronten till främsta linjerna vintern 1939-1940 / Sejrende Film / Unser Kampf /

Valmistusmaa: Suomi 1940. Tuotantoyhtiö: Suomi-Filmi Oy. Tuottaja: Matti Schreck. Tuotantopäällikkö: Risto Orko. Ohjaaja: Risto Orko. Käsikirjoitus: Turo Kartto, Risto Orko, Topo Leistelä. Leikkaus: Timo Linnasalo. Äänitys: Hugo Ranta, Ensio Lumes. Kuvaus: Uno Pihlström, Felix Forsman, Erik Lönnberg, Åke Leppä, Risto Orko, Lauri Laaksovirta, Hannu Leminen, Pentti Lintonen. Selostajat: Turo Kartto, Hillkka Helinä. Helsingin ensiesitys: 19.05. 1940 Kino-Palatsi, Scala. Televisiolähetys: 6.12. 1992 YLE TV2. Teatteri- ja videolevitys: Suomi-Filmi Oy (1992). Televisiolevitys: YLE. – VET A-1368 – S – 1700 m / 62 min

Suomi-Filmi Oy sai toukokuussa 1939 oikeuden kuvata Helsingissä 1940 pidettäväksi suunnitellut olympiakisat. Näin suureen hankkeeseen suomalaiset voimat eivät riittäneet. Avuksi saatiin amerikkalainen elokuva-alan suuryhtiö Paramount Pictures Co.. Hankkeen johtoon tuotantopäälliköksi tuli Suomi-Filmin johtaja Risto Orko, joka päättäväisesti ryhtyi uudistamaan uutiselokuvauksen edellyttämää kuvausteknologiaa. Sitä testattiin ensimmäisen kerran Suomen yleisurheilumestaruuskilpailuissa 1939.

Kun suunnitelma olympiakisoja varten valmistui, eteen tulivat uudet haasteet. Olympialaisia varten rakennettu elokuvien levitysverkosto siirtyi hetkessä Suomen ulkomaanpropagandan käyttöön. Elokuvia vietiin Pohjoismaiden lisäksi yhdeksään maahan, mukaan lukien Yhdysvallat: "Olympialaisverkosto muodostui parissa tunnissa sotakoneistoksi, kamerat automaattiaseiksi ja taidekuvaajamme sotafilmaajiksi", Risto Orko lausui Seura-lehden Veikko Syvänoron haastattelussa.

Orko selvitti samassa haastattelussa tuotantonäkökulmaa sodan uutisointiin tarkoin: "Samana päivänä kun ensimmäiset vihollisen pommit putosivat rauhallisten jokapäiväisiä töitään suorittavien helsinkiläisten keskuuteen, samana päivänä aloimme omalla rintamallamme työskennellä totuuden saattamiseksi koko sivistyneen maailman tietoon. Koko laaja tuotantokoneistomme oli heti alusta organisoitu tätä tehtävää varten. Valokuva ja painettu sana vakuuttavat, mutta filmi esittää koko totuuden aidoimpana ja todistusvoimaisimpana. Filmi merkitsee paljon propagandamme aseena. Saavuttamastamme yleismaailmallisesta myötätunnosta on epäilemättä melkoinen osa filminkin ansiota. [-- --] Mitä kuvauspuoleen tulee, mainitsisin vain, että miehemme työskentelevät rintamilla ase toisessa ja kamera toisessa kädessä. He joutuvat rintamilla samaan tuleen kuin aseellisetkin joukot. Yksityiskohdistaan, tilanteiden vaarallisuudesta, jännittävyydestä ja taistelun tuloksellisuudestahan kaikki ovat jo tietoisia, joten siihen asiaan en puutu. Sotilaan kanssa samassa tulessa, riittää selitykseksi. Kotirintamien ja pommituskohteiden filmaaminen sisältää niin ikään tehtäviä, joissa vaaditaan miehistä rohkeutta ja ammattinsa täydellistä taitamista."

Sodan jälkeen Suomi-Filmi puhkui ylpeyttä monesta syystä, mikä näkyi Suomi-Filmin Uutisaitan kirjoituksessa "Filmi – taistelumme uusin aselaji" sodan jälkeen: "Yksin suoritti Suomi-Filmi sille uskotun tärkeän ulkomaisen propagandatehtävän ja parhaansa koettaen sen onnistui työnsä tuloksilla omalta osaltaan auttaa maatamme sen taistelussa ja sen oikean asian tunnetuksi tekemisessä. Sillä jos maailma ennen tunsi Suomen vain voimakkaana urheilumaana ja rikkaan taiteen tyyssijana, Nurmen ja Sibeliuksen kotimaana, sai se nyt 'nähdä kummakseen, miten täälläkin taistellaan'. Uusin aselajimme läpäisi tulikatseensa kunnialla. Se laajensi ja kirkasti sitä näkökulmaa, miltä maailma meitä nyt katselee. Ja se hankki sota-arkistoon arvokasta todistusainehistoa tältä kolme ja puoli kuukautta kestäneeltä kärsimysten, vaarojen, uhrien, voittojen ja tahrattoman kunnian ajalta. Filmille oli suotu tilaisuus ikuistaa kansamme historiaa, suurta, järkyttävää historiaa, ja saavutetut tulokset todistavat, että se pystyi nousemaan arvokkaan tehtävänsä tasalle."

Sodan päätyttyä yksi tärkeimmistä tehtävistä oli pitää joukot aseissa. Tätä varten tarvittiin myös propagandaelokuvia. Suomi-Filmin panos tähänkin tehtävään oli Risto Orkon kokoama tunnin mittainen dokumenttielokuva Taistelun tie, jota joukot saivat erityisnäytännöissä katsoa.

Silti elokuvat oli alun perin tehty myös kansainväliseen käyttöön, Orkon sanoin suomalaisen filmin tärkein tehtävä oli "todistaa koko maailmalle sankarillista ja parhaimpansa uhraavaa taistelua vapauden puolesta koko ihmiskuntaa uhkaavaa vaaraa vastaan." Nyt yhteen kompiloitu dokumenttielokuva toimi ennen kaikkea sisäisen propagandan välineenä, mutta ulkoistakaan propagandaa ei unohdettu: elokuva vietiin valmista verkostoa hyväksi käyttäen Ruotsiin, Tanskaan, Saksaan ja Yhdysvaltoihin, jossa juuri tämä elokuva loi pysyviksi jääneet mielikuvat "talvisodan hengestä".

- Jari Sedergren, Suomen elokuva-arkiston esite 2003.