torstaina, syyskuuta 09, 2004

Elegija dorogi

Epävirallisia nimiä: Matkaelegia / Vandringselegi. Valmistusmaat: Venäjä, Ranska, Alankomaat 2001. Tuotantoyhtiöt: Idéale Audience, Studio Bereg, The Kasander Film Company. Ohjaaja ja käsikirjoittaja: Aleksandr Sokurov. Kuvaus: A. Degtjarev. Leikkaus: Sergei Ivanov. Äänitys: Sergei Moshkov. – 47 min

Aleksandr Sokurov kuvaa tuntemattomaksi jäävän yksinäisen miehen matkaa lumisten maisemien halki, meren yli ja viittauksin lentämiseenkin unenomaisen ajattomuuden tunnelmissa. Kertoja ei tiedä kuka hän on eikä matkustaja tiedä minne hän menee ja miksi. Ehkä kyseessä on uni. Symbolisesti kyse on todellisuudesta vieraantumisesta, mutta se antaa viitteen samalla Sokuroville uudesta teemasta, vapaudesta. Enää ei ole vain pysyvä ahdistus.

Vapaus ei kuitenkaan ole itsestään selvää. Anonyymi matkustajakin kysyy: ”Kuka näyttelee minua niin vapaasti?” Vaellus päättyy yöllä kuun valossa tyhjään hollantilaiseen museoon, Rotterdamin Boijmans Museumiin. Hollantilaisten mestareiden taulujen ympäröimänä mies oivaltaa, että matkan määränpää on kirkkomaalarina tunnetun Pieter Jansz. Saenredamin (1597-1665) maalaus Pyhän Marian aukio (1645). Mutta onko matkaaja itse maalari?

Kun identiteetti osoittautuu mahdolliseksi löytää, on jo aika syöksyä uudelle tutkimusretkelle sisäiseen minuuteen ja aloittaa matka uudestaan. Päähenkilön muisti palaa ja hän tajuaa olleensa paikalla maalausprosessin kestäessä ja se saa hänet kommentoimaan maalauksen yksityiskohtia.

- Julkaistu Orionin elokuvaesitteenä 18.1. 2003, Jari Sedergren


Ei kommentteja: