Huhtikuu tulee

Ruots. nimi: Mamma är förälskad. Valmistusmaa: Suomi 1953. Tuotantoyhtiö: Suomi-Filmi Oy. Tuottaja: Risto Orko. Ohjaus: Valentin Vaala. Käsikirjoitus: Usko Kemppi ja Valentin Vaala perustuen Mika Waltarin näytelmään "Huhtikuu tulee" (1949). Studiopäällikkö: Eino Räisänen. Kuvaus: Eino Heino. Erkki Imberg (B-kuvaaja). Lavastus: Lauri Elo. Ehostus: Aarne Kuokkanen. Musiikki: Usko Kemppi. Oopperakohtauksessa esitetään Richard Wagnerin aaria oopperasta "Valkyyria". Orkesterin johto: Kaarlo Valkama. Laulut: Usko Kempin laulut: "Huhtikuu tulee" (es. Veljeskvartetti); "Sun suudelmas" (es. The Melody Sisters) ja "La Jesucita" (es. Olavi Virta ja Filmiorkesteri). Leikkaus: Valentin Vaala. Ääni: Harald Koivikko. Kuvaussihteeri: Veikko Äikäs. Järjestäjä: Onni Timonen. Pääosissa: Rauha Rentola (Elisabet Avovirta), Joel Rinne (varatuomari Heikki Avovirta), Kurt Ingvall (toimittaja Jaakko Huhtikuu), Hilkka Kinnunen (sihteeri Annikki Teräs), Anja Räsänen (Kaija Avovirta), Rauno Kuosmanen (Pertti Avovirta), Harry Lewing (Jopi, 2. toimittaja), Tuija Halonen (naistoimittaja), Tarmo Manni (taiteilija Kiuru), Emma Väänänen (kenraalitar), Ossi Elstelä (toimitussihteeri), The Melody Sisters (orkesteri), Erkki Kalakari (1. toimittaja), Harri Sinijärvi (vuorineuvos), Urho Lahti (hovimestari), Gundel Henrikson (professorska), Kerttu Krohn (tohtorinna), Kaija Suonio (talousneuvoksetar), Maija-Liisa Pohjola (1. rouva), Paavo Hukkinen (1. roouvan mies), Salli Karuna (tirehtöörskä), Usko Kemppi (nuori tuomari), Börje Idman (hovimestari), Seppo Pohjola (valokuvaaja), Satu Unho (konekirjoittajatar), Mika Waltari (mies ravintolassa), Pirkko Wallgren (nainen ravintolassa), Koskinen (tarjoilija), Kerstin Nylander (vuorineuvoksetar). Helsingin ensiesitys: 1.5. 1953. Televisiolähetyksiä: 4. 4. 1964 ja 5.7. 1979 MTV1; 2.2. 1993 YLE TV2; 10.11. 1999 YLE TV1. VET A-4479 – Videolevitys: Suomi-Filmi Oy (1991). K 16 – 2200 m / 80 min

Valentin Vaalan ohjaama Huhtikuu tulee perustuu Mika Waltarin samannimiseen näytelmään vuodelta 1949. Se oli buumiksi tarkoitettu jatko edellisen vuoden täysosumalle ja suurmenestykselle Omena putoaa (1952). Kun Vaala ei kuitenkaan innostunut jatko-osasta näytelmän "Raha ei tuo onnea" elokuvaamiseksi, kaivettiin Waltarin pöytälaatikosta muutaman vuoden takainen näytelmä, joka ei ollut kovin tunnettu. Elokuvan tekemistä viivytti myös Munkkisaaren studion tulipalo syyskuussa 1952. Huhtikuu tulee on ensimmäinen uudessa studiossa kuvattu elokuva.

Teema on kotimaisessa elokuvassakin varsin usein esillä ollut ja aina ajankohtainen: naisen oikeudet miehen ja perheen "tyrannian" äärellä. Vaalan komedioissa nainen saa usein epäsovinnaisen kapinallisen roolin olipa kyse sitten rikollisten kanssa luuhaavasta "dynamiittitytöstä", sivistystä ja valtaa janoavasta naisesta, ministerin tyttären "paluusta maalle", tai sulhastaan vuokraavasta aviovaimosta. Jopa tehtaan tytöllä on valtaa tehdä seurapiirit naurettavaksi sanomalla ei.

Vaalan naiset ottavat siis kohtalonsa omiin käsiinsä, mutta kuten pohjimmiltaan sovinnaisissa komedioissa käy, maailma tasaa aallot ja aikeet jäävät aikeiksi happy endin nimissä. Farssin ja komedian tapa heittää öljyä laineille on kuitenkin aina kutkuttava kokemus, vaikka pysyykin varsin usein keskimääräisen säädyllisyyden puitteissa, vaikka rajojen ravisteleminen on yksi esitysmuodon mahdollisuuksista.

"Hauskaa elokuvassa on se, ettei painoa ole laitettu tapahtumille, vaan siihen, miten kukin niihin suhtautuu" kirjoitettiin Suomen Sosialidemokraatin arvostelussa lähes postmoderniin katsojakokemukseen eläytyen. Suhtautumista edesauttoivat suurenmoiset näyttelijätyöt: pettyneenä aviovaimona esiintyi Rauha Rentola ja uudet löydöt Anja Räsänen ja Rauno Kuosmanen saivat kiitosta hekin: "Juuri uudet kasvot luovat omalla tavallansa elokuvaan raikasta kevättä" Uuden Suomen nimimerkki J. H. kirjoitti.

Pari erikoisuutta elokuvaan sentään saatiin mahtumaan. Elokuvaan sisältyy lähes dokumentinomainen kohtaus aikansa kabaree-kulttuurista, mikä lienee sellaisenaan harvinainen taltiointi. Toinen erikoisuus on kirjailija Mika Waltarin läsnäolo ravintolavieraana.

– Jari Sedergren Suomen elokuva-arkiston esitteessä 29.10. 2003