Finlandia-katsaus 700

Ruots. nimi: Finlandia-journal 700. Valmistusmaa: Suomi 1964. Tuotantoyhtiö: Suomi-Filmi Oy. Idea, ohjaus ja käsikirjoitus: Aito Mäkinen. Selostaja: Eero Sinikannel. Kuvaus: Heikki Katajisto (Cameflex / 50 mm perusoptiikka). Äänitys: Anssi Mänttäri. Musiikki: Teostomaksuista vapaita venäläisiä säveltäjiä ja levytyksiä, mm. ote Shostakovitsin "Leningrad-sinfoniasta". VET: 28.7. 1964 – S – 9 min

Suomi-Filmi Oy valmisti vuoden 1964 heinäkuun loppuun mennessä yhteensä 700 Finlandia-katsausta. Valmistajien näkökulmasta lyhytkuvien tarve perustui tuon aikaiseen verotusjärjestelmään. Valtion elokuvatarkastamon hyväksymän lyhytelokuvan esittämisestä "varsinaisen" pitkän filmin edellä koko näytännölle myönnettiin viiden prosentin veroalennus.

Elokuvatarkastamo sai päättää tällaisesta veronalennuksesta, mikäli elokuva voitiin katsoa opetuselokuvaksi tai muuten arvokkaaksi "kulttuurifilmiksi": tämän vuoksi aihepiirit, jotka käsittelevät teollisuutta, taidetta ja esimerkiksi yhteiskunnan piirteitä soveltuivat hyvin veronalennusfilmiksi. Lisäksi elokuvan tuli olla vähintään 200 metriä pitkä – tämä periytyi jo 1930-luvulta, jolloin veronalennusjärjestelmää rakennettiin Saksan mallin mukaisesti. Riittävän pituuden lisäksi elokuvalta vaadittiin "hyväksyttävää" teknistä tasoa.

Nämä rajoitukset oli kehitetty 1930-luvulla valvomaan laatua, sillä valmistamojen tapa kierrättää aineistoa ja joskus koota ne yhteen varsin hätäisesti oli tunnettua. Laatuvaatimukset täyttävän lyhytkuvan tuoma etu oli merkittävä: verovapaus voitiin myöntää jopa viideksi vuodeksi.

Nyt esillä oleva Finlandia-katsaus 700 todettiin erityisen merkittäväksi elokuvaksi. Vaikka sen sensuuripäätös tehtiin vain kolme päivää ennen uuden lain voimaantuloa, se sai harvinaisen pitkän, peräti neljän vuoden veronalennusajan.

Aito Mäkinen kertoo, että hän oli yhtiönsä Ky Aito Mäkinen & Co kanssa yhteistuotannossa Suomi-Filmin kanssa. Suomi-Filmissä lyhytelokuvan asiaa ajoi erityisesti yhtiön teatteri- ja mainospäällikkö Jussi Kohonen, joka myös möi veronalennuskuvia vuokraamoille ja pystyi siten työllistämään yhtiön laboratoriota. Jussi Kohonen oli nähnyt Mäkisen ensimmäisen elokuvan Konsertti – Bachia Ateneumissa (1963) ja pyytänyt hänet tekemään elokuvat Vappu (1964) ja Eläviä kuvia (1964). "Nyt hän oli saanut päähänsä, että Finlandia-katsausten sarja päättyisi No 700:aan. Muut kynnelle kykenevät tekivät yhä puuttuvia kymmenkuntaa katsausta. Kohosen kiirettä lisäsi tulossa oleva sensuurilain muutos 31.7. 1963", Mäkinen kertoo.

Mäkinen muistelee itse: "Heikki Katajisto, joka oli kuvannut kaksi edellistä va-kuvaani oli löytänyt Suomi-Filmin kamerakalustohuoneesta scope-optiikan ja olimme käyneet kuvaamassa sillä kokeita. Dyaliscope-optiikka sopi vain yhteen varastossa olleista optiikoista – eikä kukaan tuntunut tietävän mitään kyseessä olevasta uutuudesta. Kohosen toistaessa pyyntönsä sanoin tekeväni katsaus 700:n jos saan kuvata sen scopena. Jussi ihastui: 'Amerikkalaiset filmit ovat suureksi osaksi scopeja joten scope-va-kuva sopii hyvin liitettäväksi alkuun. Koneenhoitajan ei tarvitse vaihtaa optiikkaa kesken esityksen.'"

Mäkisen Finlandia-katsaus 700 on kuvattu yhtenä päivänä aamuyhdeksästä iltakymmeneen. Hänen omien sanojensa mukaan kunnianosoitus Lumière-veljesten ensimmäisille ohjelmille: siinä näemme tivolin, työläiset ryntäämässä tehtaan portista tehtaan pillin soitua, asfaltti-työläisiä kadunkorjaustöissä, Ylioppilastalon terassin kaljoittelijoita, Tehtaankadun liikennettä, vanhan Kansanteatterin harjoituksia Ylioppilastalolla ("Irma LaDouce") ja Töölönlahden rantakahviloita illan hämärtyessä.

- Jari Sedergren 5.6. 2003 Aito Mäkisen muistiinpanojen (27.5. 2003) pohjalta.