La Cité des enfants perdus

Suom. nimi: Kadonneiden lasten kaupunki. Ruots. nimi: De förlurade barnens stad. Engl. nimi: The City of Lost Children. Valmistusmaa: Ranska 1995. Tuotantoyhtiöt: Canal+ España [es], Centre National de la Cinématographie [fr], Club Investissement Média, Cofimage 4 [fr], Cofimage 5 [fr], Constellation, Elías Querejeta Producciones Cinematográficas S.L. [es], France 3 Cinéma [fr], Le Studio Canal+ [fr], Lumière Pictures, Ossane, Phoenix Images, Procirep [fr], Programme Media de L'Union Europeene, Studio Image Canal Plus, Tele-München (TMG) [Saksa], Televisión Española (TVE) [es]. Tuotannonjohto: Daniel Szuster. Tuottaja: Claudie Ossard, Elias Querejeta (ap.tuottaja). Ohjaus: Jean-Pierre Jeunet ja Marc Caro. Jean-Marc Tostivint (I ap.ohj.), Grérgoire Barachin (II ap.ohj.). Käsikirjoitus: Gilles Adrien (myös dialogi), Jean-Pierre Jeunet ja Marc Caro (osallistuivat myös dialogin käsiskirjoitukseen). Kuvaus: Darius Khondji – Technovision 1:1,85. Lavastus: Jean-Pierre Jeunet, Marc Caro (taiteellinen johto), Jean Rabasse (set designer). Set decorator: Aline Bonetto. Erikoistehosteet: BUF Compagnie [fr-yhtiö], Duboi [fr-yhtiö]: Jean-Baptiste Bonetto, Yves Domenjoud, Olivier Gleyze, Jean-Christophe Spadaccini. Visuaaliset efektit: Seb Caudron, Arnon Manor, Frederick Soumagnas, Simon Weisse, Arnon Manor, Pitoff. Puvustus: Jean-Pierre Gaultier. Maskeeraus: Jean Nollet (hiukset), Nathalie Tissier (meikkaus). Musiikki: Angelo Badalamenti.Laulut: Marianne Faithfull, "Who Will Take My Dreams Away?" Leikkaus: Hervé Schneid. Äänitys: Pierre Escoffier. Thierry Lebon (äänitehosteet). Vincent Guillon, Jean-Pierre Halbwachs, Gerard Hardy (äänitoim.), Laurent Kossayan (ääniefektit). Vincent Arnardi (mikseri). Pääosissa: Ron Perlman (One), Daniel Emilfork (Krank), Judith Vittet (Miette), Dominique Pinon (le scaphandrier / les clones), Jean-Claude Dreyfus (Marcello), Geneviève Brunet (la Pieuvre), Odile Mallet (la Pieuvre), Mireille Mossé (Mademoiselle Bismuth), Serge Merlin (Gabriel Marie (kyklooppien johtaja), Rufus (Peeler), Ticky Holgado (ex-akrobaatti), Joseph Lucien (Denree), Mapi Galán (Lune), Briac Barthelemy (Bottle), Pierre-Quentin Faesch (Pipo), Alexis Pivot (Padpole), Léo Rubion (Jeannot), Guillaume Billod-Morel (lapsi), François Hadji-Lazaro (tappaja), Dominique Bettenfeld (Bogdan), Lotfi Yahya Jedidi (Melchior), Thierry Gibault (Brutus), Marc Caro (Veli Ange-Joseph), Jean-Louis Trintignant (setä Irvinin ääni), Ham-Chau Luong (tatuointitaiteilija), Bezak (kypärämies), Hong Maï Thomas (tatuointitaiteilijan vaimo), Cris Huerta (joulupukki). Raphaèle Bouchard (Miette, 15 v), Babeth Etienne (Miette, 37v), Buster Verbraeken (Krank 4 v), Jérémie Freund (Krank, age 12), Joris Geneste (Krank, 36 v), Michel Motu (Krank, 45 v), Rachel Boulenger (Miette, 43 v), Nane Germon (Miette, 82 v). Helsingin ensiesitys: 25.10.1996 Bio City 1, maahantuoja: Alfa-Panorama Film & Video Oy – videojulkaisu: 1998 Kamras Film Group – tv-lähetys: 19.1.2000 YLE TV2 – VET 99989, 18.10. 1996 – k16 – 3090 m / 112 min

Kadonneiden lasten kaupunkia pidettiin yleisesti onnistuneena surrealistisena fantasiasatuna kaipauksesta ja pelosta, sankarillisista teoista ja rohkeudesta. Arvostelujen yhteisenä piirteenä on pitää elokuvaa omaperäisenä, kiinnostavana ja hauskana sekä mikä tärkeintä, ehdottomasti katsomisen arvoisena. Internetin kiinnostavimmilla pisteytyspalstoilla puolet katsojista antaa tälle elokuvalle arvosanaksi kiitettävän, hiukan vajaa kolmannes täyden kympin.

Elokuvan historiasta tuttua hullun tiedemiehen visuaalista ja mentaalista hahmoa pitkälle muistuttava Krank (Daniel Emilfork), jonka nimi tarkoittaa sairasta, vanhenee järkyttävän nopeasti, sillä hän ei näe unia. Parantaakseen itsensä hän sieppaa läheisestä satamasta lapsia varastaakseen heidän unensa keksimällään vekottimella. Krank, jonka pahuus yhdistyy säälittävyyteen, on luonut tavoitteidensa tekniseksi toteuttajaksi kyklooppiarmeijan ja kuusi kloonia (Dominique Pinon). Pahan armeijan filosofisena johtajana toimivat pelkät ruumiittomat aivot (Jean-Louis Trintignant antaa sille äänen), joka käy jatkuvaa väittelyä pippurisen tehokkaan naishahmon (Miss Bismuth, es. Mireille Mosse) kanssa.

Krankin uniongelma ei kuitenkaan ratkea kidnappauksilla - lapset ovat peloissaan ja näkevät vain painajaisia. Yhden siepatun lapsen, Denreen (Joseph Lucien), adoption kautta isoveljeksi hänelle tullut One (Ron Perlman) on entinen valaanpyytäjä, nyttemmin sirkuksen vahva mies, joka saapuu kadonneiden lasten kaupunkiin yhdessä nuoren Mietten (useita esittäjiä) kanssa. Pelastusoperaatiossa mukana on mitä kummallisimpia olentoja.

”Vaikka et aina olisi selvillä mitä elokuvassa oikein tapahtuu, on sitä aina hauska katsoa”, Christopher Null kirjoitti arvostelussaan [filmcritic.com].

Tekijöiden edeltävän elokuvamenestyksen Delicatessenin (1991) tavoin surrealismi on avainsana elokuvan ymmärtämiseen. Surrealistisen vaikutelman takaamisessa käytettiin hyväksi erikoistehosteita, visuaalisia tehosteita ja loisteliasta äänimaailmaa, jonka muuten sävelsi Twin Peaksin musiikista tuttu Angelo Badalamenti.

Julkaistu Orionin elokuvaesitteenä 22.1. 2003,
Jari Sedergren