Ruots. nimi: Dödens ansikte. Valmistusmaa ja -vuosi: Suomi 2003. Tuotantoyhtiö: Kiti Luostarinen Productions Ky. Tuottaja: Jaana Puhakka. Kiti Luostarinen (vastaava tuottaja). Ohjaus ja käsikirjoitus: Kiti Luostarinen. Kuvaus: Marita Hällfors, Jyrki Arnikari, Pekka Uotila. Kamera-assistentti: Visa Koiso-Kanttila, Johanna Onnismaa, Hannu Vitikainen. Kuvausapulainen: Ilari Edelmann. Rekvisitööri: Marko Rissanen. Kertoja: Lea Klemola. Musiikki: Toni Edelmann, Maria Kalaniemi (muusikko). Leikkaus: Tuula Mehtonen. Leikkausassistentti: Maarit Nissilä. On-line: Heikki Kotsalo. Negatiivinleikkaus: Helena Selin. Filminsiirto: Pekka Mäkelä. Värinmäärittely: Timo Nousiainen. Tekstikuvaus: Jan-Eric Nyström. Äänisuunnittelu: Janne Laine. Äänitys: Pirkko Tiitinen. Jussi Olkinuora (myös äänileikkaus). Festivaaliesitys: 18.1. 2003 DocPoint-festivaaleilla Helsingissä, Kiasma. Televisiolähetyksiä: 2.11. 2003 ja 4.11. 2003, molemmat YLE TV1 – K7 – 53 min
Syöpä on lääketieteen edistymisestä huolimatta yhä pelätyimpiä sairauksia. Itseään säästelemätön Kiti Luostarinen tunnetaan maamme kärkidokumentaristina, joka ei välttele vaikeita aiheita ja ehdottomia käsittelytapoja.
Uusimmassa elokuvassaan hän matkasi kameroineen työskentelemään vapaaehtoisena Terho-kotiin. Tässä helsinkiläisessä saattokodissa hän seurasi läheltä syövän murtaman elämän ja arkipäivän kulkua kommentoiden välillä itse ääneen prosessissa syntyneitä ajatuksiaan päiväkirjojensa kautta. ”Kuoleva ihminen opettaa humaanisuutta ja sen puutetta, aitoa ylpeyttä, arvokkuutta ja rohkeutta”, Luostarinen on itse kuvannut omaa prosessiaan.
Omista hautajaisista lasten tulevaisuuden pohdiskeluihin ulottuvat haastattelut ja vaikuttava musiikki houkuttavat epäilemättä katsojankin tunnereaktiot esiin, vaikka kuoleman ohella viipyilevä huumori vapauttaakin.
Kuoleman naamion taustalla on paitsi sen välttämättömyys myös sen yllättävyys; vastapainona on ikuinen filosofinen pohdinta kuolemattomuudesta ja siihen liittyvistä rooleista. Luostarisen tavoitteena näyttääkin olleen juuri kuolemattomuuden mysteerin avaaminen. Esiin nousevat perusarvot rakkaus ja armo sekä useimpien elämän peruspiirre: sitkeys.
Nämä Luostarisen esiin nostamat arvot ovat tuttuja kristinuskosta mutta myös Ciceron filosofiasta: maallisista kuten omaisuudesta saatikka perinteisestä kuolemansynnistä ahneudesta ei ole elämän perusasioiksi.
Perusarvot tulevat esille myös siinä suhteessa, mikä on ihmiselle loppujen lopuksi keskeistä. Se on toisen ihmisen läheisyys.
- Jari Sedergren Suomen elokuva-arkiston elokuvaesitteessä 9.1. 2004
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti