Huutajat

Muu nimi: Screaming Men (engl. kiel. nimi). Valmistusmaa: Suomi 2003. Tuotantoyhtiöt: Klaffi Productions. Zentropa Real ApS. Tuottaja: Kimmo Paananen. Yhteistuottaja: Carsten Holst (Zentropa Real). Ohjaus ja käsikirjoitus: Mika Ronkainen. Kuvaus: Vesa Taipaleenmäki. Musiikki: Olli Tuomainen ja Petri Sirviö. Leikkaus: Pernille Bech Christensen. Ääni: Esa Nissi. Pääosissa: Petri Sirviö ja Mieskuoro Huutajat. Helsingin ensiesitys: 2003. DVD-jakelu: Pan Vision Oy – S – 73 min

Pohjoissuomalaisen miehen ääni saattaa olla kova. Kun heitä kasaa kolmekymmentä, pukee yhtenäisesti mustaan pukuun ja kumikravattiin ääni on enemmän kuin kova olipa kyseessä sitten lastenlaulut tai isänmaalliset marssit. Kuoronjohtaja Petri Sirviö johtaa äänen vaatimalla kovuudella tulkintoja, jotka johdattavat katsojat vallan kysymyksiin, nationalismiin, fasismiin ja yksilön ja yhteisön suhdepeleihin.

Mieskuuro Huutajat perustettiin 1987 Oulussa. Kotisivuesittelyn mukaan heillä ei ollut parempaa tekemistä, kuin käydä huutamaan suomalaisen lauluperinnön parhaimpia viisuja. Nationalismiteema oli ainakin intuitiivisesti mukana jo varhain, sillä ensimmäinen konsertti sattui itsenäisyyspäiväksi: kappalevalintakin koostui isänmaallisista lauluista ja marsseista, mukaan lukien kansallishymni. Lehdistö totesi kuoron ilmeisesti vasta aloittaneen tiensä suurenmoisiin taiteellisiin saavutuksiin. Kuoron johtopäätös tästä oli kasvattaa kuoron jäsenistöä kahdestakymmenestä kolmeenkymmeen huutajaan.

Kysymys on taiteesta ja lujasta uskosta siihen. Johdon ja kuoron välinen suhde ei ole rikkoontumaton tai itsestään selvä, asiaa mutkistavat myös miesten keskinäiset kisailut. Silti kuoro on pysynyt pystyssä kotimaan ja ulkomaan pitkillä konserttimatkoilla mm. Islannissa, Ranskassa, Japanissa ja Suomessa jo viiden vuoden ajan.

Mika Ronkaisen pohjoismaiden parhaana palkittu dokumenttielokuva ei jätä ketään kylmäksi, vaikka kyse onkin arktisten olosuhteiden luomasta taiteesta. "Se on harvinaisen hauska ja visuaalisesti kunnianhimoinen teos", Kööpenhaminan palkintoraati dokumenttielokuvafestivaaliensa yhteydessä perusteli kunniamainintaansa, joita elokuva on saanut myös Marseillesta. Elokuva jatkaa kiertämistään maailman festivaaleilla. Suomessa hauskan elokuvan onkin sitten paljon vaikeampaa saada palkintoja.

Ronkainen otti elokuvassaan riskin. Sitä tehtiin viisi vuotta eikä vailla konflikteja. Kuoron ja tekijän taitelijaluonne johtivat niihin. Myös rahoitustarve oli ilmeinen: jäänmurtajan vuokraaminen ei ole dokumenttielokuvassa kovin yleistä. Kansainvälisen rahoituksen vaatimukset eivät ole ongelmattomia, mutta niistäkin selvittiin. Yhteistyökumppani on tanskalainen.

– Jari Sedergren Suomen elokuva-arkiston elokuvaesitteessä 8.1. 2004