Antreas ja syntinen Jolanda

Ruotsinkielinen nimi: Antreas och den syndiga Jolanda. Suomi 1941. Tuotantoyhtiö: Suomi-Filmi Oy. Tuotannonjohto: Risto Orko. Tuottaja: Matti Schreck. Ohjaus: Valentin Vaala. Käsikirjoitus: Turo Kartto. Antti Kokkolan (oik. Tatu Pekkarinen) aihe 1940, josta Ilmari Mäkitie teki romaanin "Maailman kasvot" 1945. Kuvaus: Eino Heino. Kamera-assistentit: Erkki Majava, Yrjö Aaltonen. Lavastus: Igor Karpinsky. Puvut: nti Pulkkinen. Ehostus: Aarne Kuokkanen, Rakel Linnanheimo. Musiikki: Harry Bergström. Leikkaus: Valentin Vaala. Ääni: Pertti Kuusela. Aänitysassistentti: Aarne Lampinen. Pääosissa: Kirsti Hurme (Jolanda Matsson), Olavi Reimas (Antreas Tuurio), Kaija Rahola (Martta Miettinen), Kille Oksanen (Reinar), Aino Lohikoski (Miettiskä), Varma Lahtinen (Matssonska), Topo Leistelä (lehtori), Elli Ylimaa (täti Auroora), Reino Valkama (Jaakko-setä), Rakel Linnanheimo (sairaanhoitajatar), Martti Seilo (tri Sukanen), Matti Aulos (lääkäri), Aku Peltonen (konstaapeli), Ossi Korhonen (sisustusarkkitehti), Ida Salmi (nainen Kauppatorilla), Arvi Tuomi (tuomari), Tuli Arjo (turkisliikkeen myyjätär), Emma Väänänen (nainen kasinolla), Asser Fagerström (pianisti), Kerstin Nylander (Kasinon johtajatar), Eija Hiltunen (konttorityttö). Helsingin ensiesitys: 2.2. 1941, Kino-Palatsi, Scala. Televisioesityksiä: 20.4. 1974, MTV2, 21.2. 1981, MTV2, 21.1. 1994 YLE TV2. Videolevitys: Suomi-Filmi Oy (1993) – filmitarkastusnumero: A-1505 – K16 – 2760 m / 101 min

Antreas ja syntinen Jolanda (1941) on kriitikon sanoin “estottomasti läikähtelevä” melodraama, joka perustui salanimellä Antti Kokkola (käsikirjoituksessa Antti Kokko), oikealta nimeltään Tatu Pekkarisen tekstiin. Pekkarinen julkaisi tekstin vuonna 1945 salanimellä Ilmari Mäkitie, romaanin nimi oli Maailman kasvot. Antreas ja syntinen Jolanda –elokuvassa ohjaaja Valentin Vaalalla oli ensimmäistä kertaa kuvaajana Eino Heino. Tästä yhteistyöstä tuli kestävää, sillä se jatkui vuoteen 1958 saakka.

Elokuvakäsikirjoitukseksi aiheen ja tekstin muokkasi Turo Kartto. Elokuville tyypilliseen tapaan romaanin henkilöitä ja tapahtumia on karsittu runsaasti, nimiä muutettu ja mm. romaanissa keksinnön avulla tapahtumiva rikastuminen on muutettu elokuvassa perinnön saamiseksi ja oman kotitöllin ostaminen loistohuvilan hannkimiseksi Kaivopuistosta.

Näin kesällä 1940 kuvattu ja talvella 1941 ilmestynyt elokuva korosti luksuselämää tai käytettäköön tällä kertaa käsitettä eskapismi. Kyse ei ole väkinäisestä dikotomiasta "puhtaan" estetiikan ja "likaisen" propagandan välillä, sillä tällaisella eskapismilla oli kriisiaikana, jolloin huolentorjuntajoukot muodostivat tärkeän osan mielenhuoltoa, paljonkin poliittista merkitystä.

Suoranaiset poliittiset viittaukset jäävät kuitenkin vähiin: pieni vihje ulkoa uhkaavasta diktatuurista on kyllä livautettu elokuvan tekstiinkin. Elokuva ei pyri määrittelemään tapahtuma-aikaa tarkoin, mutta shekin päiväyksestä paljastuu ajankohdaksi heinäkuu 1940. Elokuvaa voidaan siis fantasioinnistaan huolimatta pitää oman aikansa maailmaan sijoittuvaksi.

Kyse on melodraamasta. 1930-luvun kansainvälisille esikuville tuttu teema on sokeus, jolle Moskovan rauhan aikana haetaan apua Saksasta. Sen verran kansainvälistä makua miellyttävä elokuva oli, että se saatiin myydyksiä Pohjoismaista Norjaan ja Tanskaan, mutta myös Kroatiaan ja Saksaan. Risto Orko oli Kroatian ystävä – myös Suomi-Kroatia –seuran puheenjohtaja, mikä selittänee parhaiten tavallisesta poikkeavat markkinat.

Melodraamalle on tärkeää myös musiikki: Harry Bergström on säveltänyt suurimman osan tunteita ja elokuvan dramaattisuutta korostavasta musiikista. "Rantamusiikin" alkuperä on tuntematon. Kirsti Hurme sai kriitikoilta kiitosta sekä omana aikanaan että televisioesityksen yhteydessä 1980-luvulla. Miesten kankeutta ja kömpelyyttä sen sijaan ihmeteltiin – mutta 1940-luvulla miehen piti ollakseen mies olla myös vähän kankea ja kömpelö.

Julkaistu Orionin elokuvaesitteenä 11.6. 2003