Suomi 1943. Tuotantoyhtiö: Finlandia-Kuva Oy. Ohjaus: Heikko Aho ja Björn Soldan. Kuvaus: Björn Soldan. Selostus: Turo Kartto. VET A-1791 – S – 270 m / 11 min
Finlandia-Kuvan ja Puolustusvoiman tuotantona tehty Aunuksen arkea alkaa idyllisesti kanteleen soitolla ja upeilla luontokuvilla, johon vedessä uitettava jalostettu puutavara luo pienen modernin säväyksensä. Mutta Karjala oli myös ristiriitojen lähde: se oli heimoaatteeseen uskoville romanttinen ja puhdas "alkuperä", mutta penseä vastaanotto ja suomalaiskansallisia ihanteita täysin vastaamattomat olosuhteet loivat synkeän ristiriidan toiveille ja todellisuudelle.
Todellinen pettymys Aunukseen ja sen tarjoamaan karjalaisuuteen kävi ilmi vain yksityisesti päiväkirjoissa ja kirjeissä, sodan julkisuudessa asia voitiin piilottaa propagandaan, kuten selostustekstin avaus osoittaa: "Aunuksen autiot kylät luhistuneine kattoineen, ammottavine ikkunoineen ja vinoine ovipielineen puhuvat mykkää kieltään venäläisten vallanpitäjien innosta tuhota Karjalan ja kansa ja kulttuuri.
Samasta sekasorron ja propagandan maailmasta kertoo myös elokuvan kuvasto. Se tarkkuus ja suunnitelmallisuus, joka luonnehtii suomalaista kansatiedettä Kansatieteellisen Filmin elokuvissa, muuttui pimeäksi ja sekavaksi kuvastoksi, jossa epätarkkuudella ja epämääräisyydellä oli selvä propagandistinen tarkoituksensa: se funktionaalinen materialismi, joka siivitti suomalaisen talonpojan huikeisiin mestariteoksiin, puuttuu näiltä kohteiksi alistetuilta karjalaisilta, joiden koko elämäntapa ja toiminnot – iloisuutta myöten – kuvataan väheksyvästi.
Järjestystä maailmaan tuo vasta elokuvan lopussa esiteltävä koulu, jossa tulevalle suomalaistetulle nuorisolle opetetaan suomalaisen koulun kurinalaisuus, suomalaiset laulut ja leikit. Muulle väestölle perustaksi riittää kirkon kuri ja uskonto. Näin kansatieteellinen alistetaan pelkäksi propagandan käsikassaraksi.
– Julkaistu 25.9. 2003 Suomen elokuva-arkiston esitteenä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti